Porkkanaturisti

Ensimmäinen porkkanareissu on ohi. Hauskaa oli. Saimme Ystävän kanssa vastata pariinkin otteeseen ihmettelyyn ja ihasteluunkin, koska olimme tulleet paikalle hieman yli sadan kilometrin päästä - bussilla tietenkin.

Ravintola Juttutupa oli minulle uusi tuttavuus. Olen käynyt opetushallinnon järjestämissä koulutuksissa ja projektiseminaareissa Paasisalissa, joten oli iloinen yllätys löytää rento ravintola nurkan takaa. Sijainti kirvoitti melko erikoisia juttuja: harvemmin olen jutellut terassilla sisällissodasta. Nyt muisteltiin historian vaheita ja kuultiin mielenkiintoisia sukutarinoita.

Musiikkipuoli jäi vähemmälle. Gommin ja Pommin esiintyminen toki piti kuulla, ja loppuviikonlopuksi jäikin päähän soimaan "Kuinka saisin rikki kookospähkinän?"

Tapahtuman teemasta puhuttiin paljon. Tunsin olevani ajoittain vieraalla maalla, kun asiaa paljon pohtineet vaihtoivat mielipiteitä. Vakavasta aiheesta huolimatta ilta oli hauska. Tapasin uusia tuttavuuksia, oli kivoja ihmisiä ja paljon naurua.

Rahaa meni, totta kai. Mutta ruoka oli hyvää, ja jäätelö mahtavaa. Eikä siiderikään pahalta maistunut. Siitä on melko pitkä aika, kun olen viimeksi istunut ravintolassa, mutta muistikuvissani meno on ollut villimpää. Tuloksesta (yli 6000 euroa normaalia parempi myynti) päätellen ruokaa ja juomaa kului, mutta tunnelma oli hyvä. Ei örvellystä tai tappelunujakoita.

Kunnon turistin lailla kerroin tietysti kotiväelle ja kavereille, miten reissu meni. Samalle viikonlopulle sattui lukupiirin ensimmäinen tapaaminen, ja mustikkapiirakan ääressä puhuimme paitsi lukemastamme kirjasta myös kulutustottumuksista. Siskokin oli perehtynyt asiaan Hesarin avulla. Seuraavaan tempaukseen yritän houkutella hänetkin mukaan...

Hiljainen ilta

Kunpa kenenkään nuoren tai aikuisenkaan ei tarvitsisi vihata ihmisiä niin paljon, että näkee vaihtoehtona vain kuoleman. Muuta en osaa enkä halua sanoa. Ahdistaa ja surettaa.

Minäkö aktivisti?

Ystävä pyysi mukaan Porkkanamafian tempaukseen. Mikäs siinä, siellä ehkä tapaisi Jaikututtuja, eikä reissu Hesaan muutenkaan olisi huono idea. Olin lukenut Porkkanamafiasta ja Carrotmobista, eikä idea käänteisestä boikotista kuulostanut ollenkaan huonolta. Liityin Facebookin Porkkanaryhmään ja ilmoittauduin ensi lauantain tapahtumaan.

Juttelin asiasta Miehelle ja Siskolle. Kerroin, mihin olen menossa, jolloin heitä alkoi naurattaa. He ilmeisesti tulivat sellaiseen johtopäätökseen, että kulutuskriittinen tempaus ja minä emme ole aivan ilmeinen pari. Kerroin, etten ole menossa hillumaan commandopipo päässä, vaan ravintolaan syömään ja ehkä hieman juomaan.

Jäin kuitenkin miettimään, kuinka uskottava porkkanamafialainen olen. Sitten opiskeluaikojen en ole mitenkään aktiivisesti miettinyt kulutustani. Nestle-boikottikin on loppunut aikoja sitten.

Jostain voi silti aloittaa ja jotain voi aina tehdä. Tunnen itseni ja elämäni: on asioita, joista en luovu, ja asioita, joista voin luopua. Toisaalta on asioita, joita ilman olen elänyt jo pitkään. Kulutan paljon, mutta en osta turhia tavaroita. Niitä kertyy nurkkiin muutenkin.

Käytän tavarat ja vaatteet loppuun tai panen ne kiertoon. Joskus peräkontissa kulkee lastenvaatteita ympäri etelä-Suomea, kun viemme Siskon lasten pieneksi jääneitä Miehen Tyttären perheeseen tai päin vastoin. Eikä Mieskään jaksa hirveästi murista ylimääräisistä nyssäköistä, hyötyväthän kaikki.

Nykyään kulutustottumuksiaan ei oikeastaan voi olla miettimättä. Joka lehdessä on jotain ilmastonmuutoksesta, lähiruoasta, energiankulutuksesta, päästöistä, kierrätyksestä jne. Joskus alkaa ahdistaa ja haluaa vain unohtaa ja nauttia uudesta vaatteesta tai paahtopaistivoileivästä. Sitten rauhoittuu, suostuu ajattelemaan asiaa ja pyrkii tekemään vastuullisia valintoja.

City-lehden jutussa käytettiin sanaa kevytaktivisti. Harmittaa, kun en muistanut sitä Siskolle puhuessa. En todellakaan kuulu kaduilla riehuvaan porukkaan, mutta en kuulu sellaisiinkaan aktivisteihin, joilla on energiaa ja päättäväisyyttä perehtyä asioihin ja kertoa niistä sitten muille - ja järjestää Porkkanamafian kaltaisia juttuja.

Voin kuitenkin kuulua siihen joukkoon, joka kyseenalaistaa tottumuksiaan, tekee valintoja ja osallistuu. Kevytaktivisti-termi kuulostaa hieman vähättelevältä, mutta parempi olla edes osa-aikainen kevytaktivisti kuin mistään piittaamaton tuhlaaja.

Ja ehkä tätä blogimerkintää voi pitää minun pienenä osuutenani Porkkana-aatteen levittämiseksi.

Sisältää voimakkaita kohtauksia, jotka saattavat olla haitallisia

Heräsin aamuyöllä suu auki äänettömään huutooni. Näin unta, jossa erinäköiset pahikset seurasivat minua monenlaisin asein varustettuna. Mukana oli pyssyjä ja miekkoja sekä niitä itämaisen näköisiä keihäitä, joilla taistellaan. Rosvot olivat sekä ninja- että kaapuasuisia kuin myös pukuihin ja univormuihin pukeutuneita.

Olin valveilla, mutta silmieni edessä leijui vielä joukko minua uhkaavia kasvoja. Katselin vuoroin kattoon ja seinille, mutta ne eivät kadonneet. Mietin hetken Miehen herättämistä, mutta nousin sitten juomaan vettä. Piti oikein pakottaa itseni katsomaan tuvan ikkunasta pihalle: ei siellä mitään tai ketään ole.

Tämä tapahtui pari viikkoa sitten. Tajusin jo silloin yöllä, että Matrix-elokuvahan se alitajunnassani kummitteli. Tänä viikonloppuna olen ollut viisaampi ja pannut Matrixin kolmososan tallennukseen. Katselen sen jokin valoisa iltapäivä.

Olen kuullut joskus ihmisten naureskelevan elokuvien ja sarjojen edellä sanottuja varoituksia. Minua ne eivät naurata, koska tanakasta keski-iästä huolimatta voimakkaat kohtaukset vaikuttavat minuun.

Erityisesti liikkuva kuva tärähtää tajuntaan ja tekee sitten paluun yöllä. Mutta myös teksti vaikuttaa minuun. En varmaan koskaan unohda opiskeluaikoina (lähes 20 vuotta sitten) lukemaani Dylan Thomasin Valkoinen hotelli -kirjaa. Sitä muistellessani nousee yhä yököttävä tunne, vaikka en enää muista siitä kuin yhden kohtauksen. Sekin on ihan tarpeeksi.

Yksi syy, miksi luen mieluummin kuin harrastan elokuvia, on juuri kuvien voimakas vaikutus. Lukiessa voi "nähdä" tapahtumat pieninä tai etäännytettynä, mutta varsinkin elokuvissa kuvat vyöryvät päälle. Suosikkielokuviani ovatkin komediat ja fantasiatarinat, joiden päällekäyvät kohtaukset voi pienentää ajattelemalla, että tämä on keksittyä. Olen jättänyt monta hyväksi kehuttua elokuvaa katsomatta, koska tiedän niiden aiheuttavan unettomia aamuöitä tai painajaisia.

Tämä juttu lähti liikkeelle Hesarin kulttuurisivun jutusta, jossa elokuvaohjaaja Fernando Meirelles kertoi tulleensa pahasti yllätetyksi Blindness-elokuvan testikatselussa, kun osa testiyleisöstä käveli ulos. "Tai oikeastaan voi sanoa, että järkytyin", Ohjaaja Fernando Meirelles sanoo. "Reaktio oli niin raju." Testiyleisö näki Meirellesin mukaan leikkausversioista kuudennen – ja kolme raiskauskohtausta.

Minua ei testiyleisön reaktio yllättänyt yhtään. Olisin varmaan ollut uloskävelleiden joukossa. (Tosin minua ei varmaan ikinä valittaisi testikatsojaksi.) Ohjaaja teki muutoksia elokuvaansa, mutta en usko, että haluan nähdä sitä.

Joskus minua harmittaa, että en pysty osallistumaan elokuvakeskusteluihin, mutta toisaalta ei kaikkea ole pakko harrastaa. Olen tosin keksinyt keinon, joka vähentää elokuvan vaikutusta. Luen ennen katselua esim. Wikipediasta juonen. Kun tietää, kuka tappaa kenet ja miten, ei kuva ole enää niin vahva. Tällä tavalla olen selvinnyt mm. Kill Bill -elokuvista.

Olen avoimesti kertonut sukulaislapsille, että en uskalla katsoa pelottavia elokuvia. Jos joku heistä "on tullut" minuun, niin tietääpähän ainakin, ettei ole ainoa, jota pelottaa. Huomenna menen muuten tädin ominaisuudessa katsomaan lasten kanssa Jyväskylän kaupunginteatteriin Kuka pelkää noitia? -näytelmää. Toivottavasti toteutuksessa ei ole liian voimakkaita kohtauksia. Voisivat penskat nolostua, jos tätsy ei uskalla katsoa.

Aamupalaa kahvilassa

Mukava aamu, vaikka olikin aikainen herätys. Rutiinien muuttaminen saa päivän tuntumaan hauskemmalta. Vein Miehen aamulla työpalaveriin virastotaloon. Hän herätti minut juuri ennen lähtöä, joten nuokuin matkan keskustaan. Kun siirryin ajamaan, en halunnut lähteä ennen kuin saisin kupillisen teetä. Kurvasin siis Caro's cafen viereen.

Mukava aamupala. Lohivoileipä ja kuppi teetä. Siellä on nyt Nordqvistin iso laatikko, josta voi valita erilaisia. Otin Assamia. Herkuksi pähkinä-valkosuklaacookie. Nam! Koko homma 4,70 miinus 0,40 parkkimaksua. Caro's vähentää ostoksesta viereiseen parkkimittariin menneet kolikot.

Istuin parikymmentä minuuttia rauhassa, luin paikallislehden ja selailin iltapäivälehdet. Oli vielä niin aikaista, että lounaskahvittelijoita ei ollut ja aamukahvin juojat olivat jo ehtineet käydä.

Kotiin ei olisi ollut mitään kiirettä, koska täällä on keskipaha sotku tulevan parvekeremontin takia. Mies maalaa parvekkeen katon, joten nyt kämppä on täynnä parvekekalusteita ja muuta roinaa, jota sinne on kertynyt.

Oikeastaan parveketuolit ja maalauskamat olohuoneessa eivät haittaa. Ne ovat ilmiselvästi tavaroita, jotka eivät sinne kuulu. Enemmän häiritsevät Miehen - ja omat - vaatteet tai kassit ym. tavarat, joilla on oma paikkansa, mutta jotka lojuvat sohvalla tai tuoleilla.

Hauskan aamuhetken jälkeen oli kuitenkin kiva tulla kotiin ja rennosti korjata ylimääräiset kamat paikoilleen. Pyykki- ja tiskikone käyntiin ja lukupiiripostia eteenpäin. Kello on vasta puoli yksi ja olen tehnyt vaikka mitä.

Muista aina liikenteessä

Olen melko kärsimätön kuljettaja. Jos joku tupeksii edessä, niin pinnani kiristyy helposti. Ajan kuitenkin varovasti, joten en tee hulluja ohituksia, vaikka mieleni tekisi.

Parin päivän aikana olen saanut tervetulleen lisämuistutuksen varovaisuudesta. Meidän Tojota on huollossa, ja sijaisautona on pikku-Tojota. Omassamme on automaatti ja sijaisessa keppivaihde. Voi itku! Nytkis, nytkis, vooouuu, vooouuuuu. Auto nykii, kytkin luistaa, moottori ärjyy ja kuskin naama punoittaa.

Ensimmäisen päivän jälkeen alkoi sujua vähän paremmin, mutta silti on joutunut keskittymään. Ajamisesta tulee niin helposti automaattitoiminto, varsinkin kun sahaa paria reittiä. Uuden auton kanssa on tullut tarkkailtua liikennettä huolellisemmin. Silti odotan innokkaasti, että huolto soittaa ja kertoo, että oman voi hakea.

Sillä väliä pyydän kärsivällisyyttä, edessänne töpeksivä ei välttämättä ole huono kuljettaja, vaan vain laina-autolla etenevä.