Kuvahaaste 4/4

Olen sen verran uusi ja vähän linkittynyt bloggaaja, että en ole näitä haasteita ja meemejä (ovatko muuten sama asia?) vielä saanut. Yhden kuvameemin kerran nappasin omin lupineni, koska halusin opiskella kuvien lataamista tähän blogiin. Nyt sain ensimmäisen oikean haasteen Halo Efektiltä. Kiitos!

Tässä haaste:
1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi.
2. Valitse neljäs kuva kansiossa, ja julkaise se blogissasi.
3. Selitä kuva.
4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama.

Piti hetken miettiä, mikä on kansio ja mikä ei, koska kuvia on myös "tapahtumat"- ja "kuvat" -otsikoiden alla. Lopulta huomasin, ettei minulle edes ole neljää kansiota, joten otin ensimmäisen kansion neljännen albumin. Albumissa on kuvia kesäpaikkamme remonteista ja muista korjaushommista.

Kuvassa Mies vahaa ruokapöytäämme ihanalla mehiläisvahalta ja pellavaöljyltä tuoksuvalla vahalla. Halusin ennen ja jälkeen -kuvia ja otin samalla pari kuvaa itse prosessista. Pöytä muuten kaipaisi uutta vahausta, mutta se jäänee ensi kesään.

Haastan Annen Kuvitella-blogin, Maurelitan, Sallan ja Maritahannelen.

Kuka kohta enää haluaa olla opettaja?

Hoh hoijaa! Samalla viikolla luemme, että vanhemmille ei kelpaa opettajan työ eikä oppilaille opettajan ulkonäkö.

Kyllähän joskus on tullut mieleen, että hullun puuhaa, kun rupean föönaamaan ja meikkaamaan iltapäivällä töihin lähtiessä ja tiedän, että muutaman tunnin kuluttua koko roska (niin!) on pestävä pois. Ajattelen kuitenkin, että jos joku raahautuu (usein työpäivän jälkeen) illalla vielä kouluun, niin on hänen kivempi katsella naamavärkkiä, jossa on edes vähän väriä.

Onneksi meillä opiskelijat eivät kommentoi opettajan asuvalintaa, vaikka varmaan joskus sitä ihmettelevät. Tänäänkin huomasin, että housut ovat löystyneet (En ole laihtunut, vaan ne on alun perin ostettu kasvunvaralla) ja että nostelin niitä vähän väliä. Pitäisi vissiin ostaa henkselit.

Ja onneksi opiskelijat ovat täysi-ikäisiä, niin ei ole vanhempainvartteja. Kerran vitsailtiinkin ryhmän kanssa siitä, miltä näyttäisi meidän koulun vanhempainilta. Yksi jo eläkeiässä oleva opiskelija sanoi, että pitäisi sitten lähteä kaivuuhommiin.

Pakko lisätä vielä tämä: Ei ole poliisillakaan helppoa nykykoulussa.

Ope oppimassa

Tänään alkoi taas opiskelu. Otsikossa lupaan reteästi oppimista, koska tiedän, että opiskellessa aina jotain oppii. Ei tosin välttämättä sitä, mitä opetussuunnitelmassa on mainittu.

Pääsin viime metreillä mukaan PedaCasting-kurssille, jonka nimi hieman kyllä tökkii. Castingista tulee mieleen mallikoulu. Toisaalta opekouluahan tässä nyt jälleen käydään ja globaalissa maailmassa eletään, niin että englanti toimii kyllä.

Tänään jo opin, että kannattaisi kuitenkin kirjoittaa salasanat jonnekin paperille. Onneksi näihin wikeihin sun muihin on laadittu "unohditko salasanasi" -systeemi. Opin myös lisäämään Google-kartalle linkin, joten ei mene hukkaan tämä kurssi.

Tänään kuulin myös, että iltakoulun lisäksi pääsen piakkoin päivätöihinkin. Se on sitten ainakin hetkeksi loppu nämä öiset blogi-kirjoittelut.

Kohua kalapalasta

Lueskelin kahvilassa iltalehteä. Suurena uutisen kerrottiin, että Vantaalla oli kouluun kutsuttu poliisi, koska koulupoika oli ottanut neljä kalapuikkoa sallitun kolmen sijaan. Verkko-Iltasanomissa sittemmin oli uutinen korjattu Vantaan kaupungin tiedotteen perusteella: kyseessä eivät olleet kalapuikot, vaan kalapalat.

Mahtavaa uutisointia. Olipa sekä lehteen että verkkoonkin käyty ottamassa kuva ruokalautasesta, jolla komeili ylimääräinen puikko tahi pala.

Okei, kyllähän poliisin kutsuminen kouluun sen takia, ettei oppilas suostu tulemaan keskustelemaan käytöksestään, on aika erikoista.

Minun sympatiani ovat tässä kuitenkin kokonaan koulun puolella. Paperilehdessä pojan äiti sanoo jotenkin, että vaikka kyse on sanavalmiista nuoresta, niin kyllähän koululla pitäisi olla käytössä muitakin keinoja kuin poliisin kutsuminen.

Niinpä. Mitähän keinoja tässä tarjoaisi, jos oppilas ei noudata sääntöjä eikä usko puhetta? Iltasanomien jutun perusteella kuraattorilla ei ole oikeutta ottaa kiinni poistaakseen oppilasta luokasta - eikä sellaista oikeutta tarvitsisi mielestäni kenelläkään olla, koska minusta ketään ei pitäisi joutua väkivalloin poistamaan. Kyllä pyynnön/käskyn poistua pitäisi riittää.

Ei tässä tiedä, itkeäkö vai nauraa. Hienon keskustelun ruoka-annosten koosta, käyttäytymisestä ja kasvatuksesta sekä kouluruokailun määrärahoista Iltasanomat joka tapauksessa sai aikaan. Pelkästään Hesarin keskustelupalstalla on tässä vaiheessa 776 kommenttia.

Ulko- ja sisäliikuntaa

Kouluaikoina otsikon sanat toivat mieleen vain kurjuutta. Ulkoliikunta tarkoitti yleensä pesäpalloa tai suunnistusta ja sisäliikunta jumppaliikkeitä avorivistössä tai telineillä ellei sitten kauhistuksen huippuna jotain pallopeliä. Koululiikunnasta päästyäni menikin pari vuotta ennen kuin uskaltauduin yliopistoliikunnan aerobic- ja lihaskuntojumppatunneille.

Nykyään hölkkään ja käyn kuntokeskuksen jumpissa. Joululomalla parasta on ollut potkukelkkailu. Viime talvena pääsin muistaakseni vain pari kertaa potkuttelemaan, mutta nyt olen käynyt lähes joka päivä 4 - 6 kilometrin lenkillä. Paitsi Siskon luona, jolloin kävin hiihtämässä.

Jyväskylän laduilla hiihtäminen on tosin tuskaista. Kun on suksilla vain kerran vuodessa, niin hävettää heilua kaikkien vartalonmyötäisiin hiihtopukuihin pukeutuneiden pro-hiihtäjien ja sujuvasti sujuttelevien veteraanien joukossa. Kunnes vastaan tulee joku toinenkin hiihtoturisti.

Laajavuoren maastoissa näkee matkalaisia, jonkin verran myös venäläisiä perheitä ja pareja. Siskonmies kertoi, että osa tulee joskus vastaan paljain käsin. Vaikka mitään ei puhuta, niin kyllä kaksi latutumpeloa toisensa tunnistaa. Ystävällisen hymyn vaihtuessa jaksaa taas jatkaa Siskonpojan perässä, joka alle kymmenvuotiaana vetää isänsä kanssa yli kymmenen kilsan lenkkejä.

Hiihtäminen on onneksi taito, joka ei helposti unohdu. Okei, pienessäkin kaarteessa ladun loppuessa menee helposti nurin, mutta tasamaalla ja loivassa mäessä pysyy pystyssä. Lieneekö jonkin pohjoisen geenin ansiota, että hetkittäin on mahdollista sujuva vuoroveto? Silloin tuntuu todella hyvältä.

Sisäliikuntana Siskon luona oli tutustuminen Wii-koneeseen ja -lautaan. Minulle oli jo aiemmin tehty oma näköisukkeli, jonka kunnon lauta tällä kertaa analysoi. Sain Wii-iäkseni 44, mikä on minusta aika hyvä tulos, sillä kone voi kuulemma antaa lähes kahdenkymmenen vuoden korotuksia ikään.

Temppuilin laudalla tehden jooga-liikkeitä, steppailua ja nyrkkeilyä. Kyllä sillä hien sain pintaan. Sen verran hintava laite kyllä on, ettei sellaista meille hankita. Nuorempi Siskontyttö on koukussa lautaan. Kuvassa hän hölkkää Isosiskonsa kanssa ilman lautaa, mutta hän osaa jo valita step-ohjelman, suosikkinsa, ja hypätä laudalle ja siltä pois.

Toinen kuva todistakoon, että olen hiihtänyt. Nyt sitten ovatkin ihmeelliset lihakset käsissä ja selässä kipeinä. Joulumässäily alkaa olla ohi, mutta potkukelkkailun ja hiihtämisen ansiosta reidet ovat pysyneet kuosissa vaikka maha painaakin.