lauantai 28. maaliskuuta 2009

Kynttilän valossa

Vaikea uskoa, että vuosi on mennyt. Muistan nimittäin aivan hyvin, miten vuosi sitten selitin hieman hämmentyneelle Ystävälle, että nyt tehdään ruokaa ja syödään kynttilänvalossa. Muistan, että teimme kanacurrya, jota söimme riisin kanssa. Silloin oli kaupungissa ja harmittelin, ettei naapurusto näyttänyt Earth Hour -tempauksesta kuulleen.

Nyt olimme maalla, joten en tiedä, oliko viesti tänä vuonna mennyt paremmin perille. Tietoa tempauksesta kyllä oli. Erityisesti pidin tv-mainoksesta, jossa naisääni aloittaa "Olen vain yksi ihminen" tms. ja pian äänessä on monia ihmisiä.

Tänään siis kynttilät paloivat taas, tällä kertaa pienessä maalaistalossamme. Joimme teetä, söimme Kalevin ihanaa tummaa kirsikkasuklaata ja katselimme uutisia. Oli kiva nähdä, että valoja sammutettiin muuallakin. Täällä maalla on sen verran puita meidän ja naapurin välissä, ettei valoja juuri näy.

Totta kai juttelimme hetken, mitä hyötyä tästä on ja mitä kaikkea materiaalia kynttilöihin on käytetty, eli kumpi oikeastaan olisi hyödyllisempi, yksi lamppu vai kymmenen kynttilää. Kauan ei jaksettu olla kyynisiä. Kynttilänvalo tekee pehmeäksi paitsi kasvonpiirteet myös ajatukset. Pääasia kuitenkin on, että tulee ajatelleeksi turhien valojen sammuttamista. Ehkäpä taas jokunen innostuu ostamaan led-valoja tai energiasäästölamppuja palaneiden hehkulamppujen tilalle.

70-luvun lapsena muistan öljykriisin ja valokatkaisijoissa olleet "Säästä sähköä" -tarrat. Aika harvoin meillä palaa valo huoneessa, jossa ei oleskella. Earth Hour -tempaus vain muistutti asiasta lisää. Viime kerran jälkeen hankimme muuten jatkojohdon, jolla saa yhdellä napsauksella sähköt pois useammasta laitteesta. Edistystä siis, vaikka pikku hiljaa.

lauantai 21. maaliskuuta 2009

Onnea saukottaret!


Hyvä Saukot!
Jyväskylän Saukkojen joukkue on naisten vesipallon Suomen mestari 2009!
Onnea koko joukkueelle! Onnittelut myös hopeamitalisteille Kuhattarille!

Tätä urheilu-uutista on sitten turha etsiä mistään. Ainakaan 21.3. ei klo 21.30 mennessä tietoa netistä löytynyt. Eikä Urheiluruudussa tietenkään mainittu asiasta. No, eihän sinne kaikki pienten lajien mestaruudet mahdu, ymmärrän toki.

Tiedän kuitenkin, miten sinnikäs pieni joukko vesipalloilijat ovat, joten saisi heitä edes jotenkin huomioida. Etenkin naisia ja tyttöjä.

torstai 19. maaliskuuta 2009

Hyvää tasa-arvon päivää, tytöt!

Näin Minna Canthin ja tasa-arvopäivän kunniaksi työkaveri kertoi ruokatunnilla lukeneensa juuri Iltalehden uutisotsikot. Saimme kuulla, että säätyttö, 36, on nainut rokkarin, 37.

Niin kai se on tästä ikuisuuteen, että nainen on ensin tyttö, sitten hyvässä lykyssä leidi ja lopuksi mummo. Ja nämä nimitykset ovat siis sieltä nätimmästä päästä. Mies on rokkari, oli hän sitten 20 tai 80.

Siispä kaikkea hyvää kaikille tytöille!

sunnuntai 8. maaliskuuta 2009

Hyvää naistenpäivää!

Sain naistenpäiväkukat, kun tökkäsin kukkakaupassa sormeni kukkakaapin oveen ja sanoin "haluun noita". Ranunculus on yksi lempikukistani, parikin kukkavartta maljakossa näyttää mukavalta. Tässä kukat kaikille naisille.

perjantai 6. maaliskuuta 2009

Ruokaa kahdelle

Olisin halunnut tehdä viikonloppuna lihapataa. Koomarketissa piti oleman porsaanlihaa tarjouksessa. No olikin, mutta puolentoista kilon paloina. Olivat olleet vielä pakastimessa, joten se siitä. Sisäfilettä ei sentään otettu, eivätkä tiskillä tarjolla olleet valmiit vetiset suikaleet houkutelleet.

Entäs kalaa? Samaisen marketin tiskillä oli kokonaisia jättihaukia ja lohia. Emme kysyneet pienimistä, vaan ostimme jauhelihaa. Sitä sentään saa 250 grammaa kerrallaan.

Teemme yleensä aterian, jonka syömme saman tien. Emme juurikaan tee isoja annoksia ja lämmittele niitä seuraavina päivinä emmekä koskaan pakasta. Tiedän, tiedän, että se olisi taloudellista ja järkevää, mutta haluamme syödä tuoretta eikä ruoka-asioissa järki välttämättä näyttele kovin suurta osaa. Kahden hengen taloudessa, jossa molemmat ovat töissä, ei ostettavien ruokamäärien hintakaan ole niin tärkeä.

Kuitenkin olisi kiva joskus hyödyntää tarjouksia, mutta monet pakkaukset ovat meille liian isoja. Kananrintapakkauksissa on kolme palaa ja possunfileepätkät ovat vähintään 400 grammaa. Yleisin lihalisuke meillä onkin pekoni (175 g/paketti).

Kuvassa edellisen viikonlopun borssikeitto, jota yrityksestä huolimatta tuli jälleen iso kattilallinen. Keitot onneksi pysyvät hyvinä lämmittäessä

keskiviikko 4. maaliskuuta 2009

Näköpuhelin - haloo!

Puhuin toissailtana elämäni ensimmäisen videopuhelun. Keskustelun aiheena oli lähinnä kakka. Aiheenvalinta johtui siitä, että puhekumppanini oli Siskontyttö 2 v. Hän loikoili äitinsä kanssa sohvalla ja minä istuin Miehen kyydissä matkalla hiihtolomalta kotiin.

Oli kiva nähdä Siskontytön iloinen naama. Välillä hän esitteli minulle myös kieltään. Minusta välittyi vakavampi kuva, mutta saatoin välillä näyttää myös Miehen profiilia heille.

Muistan, miten lapsena ajateltiin, miten tulevaisuudessa voisi olla näköpuhelimia. Silloin puhuttiin, että sitten pitäisi aina on siistin näköinen. On hauskaa elää nyt todeksi lapsuuden kuvitelmia, varsinkaan kun enää ei ole mitään ulkonäköpaineita.

Pelkästään kännyköiden ja internetin olemassaolo on ihmeellistä. Mukana kannettava puhelinkin kuuluu niihin juttuihin, joista joskus haaveili, mutta nettiä ei ainakaan minun mielikuvitukseni pystynyt tuottamaan. Onneksi joku siihen pystyi!