Sokeria, sokeria, enemmän sokeria

Minä inhoan aspartaamia, asesylfaamia ja muita keinotekoisia makeutusaineita. Ne aiheuttavat vatsavaivoja. Tarkempaan kuvaukseen en viitsi ryhtyä, mutta vakuutan, että moisten aineiden vaikutukset eivät ole mukavia minusta eivätkä ympäristöstäni.

Jos joku haluaa mättää napaansa mukamakeita ruokia, siitä vain, mutta minä mieluummin syön rehtiä sokeria. Jos ja kun pitää vahtia vyötärölinjaa, niin syön sitten vähemmän. Ja oikeastaan olen mieluummin tanakka kuin turvoksissa.

Oikeastaan harmitukseni ei kohdistu makeutusaineisiin, vaan siihen, miten ne piilotetaan ruokiin. Tykkään - hankalan vatsan takia - juoda kuuriluontoisesti Gefilus-shotteja tai vastaavia silloin, kun jogurtti ei maistu. Ne tuntuvat auttavan. Olen kuitenkin pari kertaa ostanut vahingossa sokerittomia shotteja. Pakkaus on niin samanlainen tavalliseen verrattuna, ettei kaupassa kiireessä eroa huomaa. Vasta kotona maku ja myöhemmin turvotus paljastavat, että sokerittomuus tarkoittaa aspartaamia. Kalorimäärä on pudonnut puoleen, mutta jos 30 kaloria tuhoaa dieetin, niin huonosti menee.

Sama pätee moniin tuotteisiin. Kevyt jogurtti, sokeriton marjakeitto, light limonaati ja mehu kuulostavat hyviltä, mutta aiheuttavat vatsavaivoja. Huvittavin esimerkki on kevyt kristalli eli hieno sokeri, jossa on osa makeutusainetta.

En tunne ketään diabeetikkoa, joten en tiedä, ovatko keinotekoiset makeutusaineet heille sopivia. Toivottavasti. Olisi kurja ajatus, että noin monille aineille ei olisi muuta käyttöä kuin keveyden tavoittelu. Tavallinen painonhallitsija ei minusta niitä tarvitse. Ainakaan muille niitä ei saisi tarjota. Muistan eräänkin seminaarin, jonka tauolla ainoa vaihtoehto oli "kevytmehu", jonka keveyden salaisuuden opin tuntemaan seminaari-iltapäivän kuluessa.

Tämä oli vatsataudista toipuvan valitus, mutta silti toivon parempia merkintöjä pakkauksiin.

Hyvää pääsiäistä!

Otin pääsiäiskanastamme kuvia kunnon kameralla, mutta olin unohtanut piuhan, jolla kuvat saa siirrettyä tietokoneelle, joten on tyytyminen kännykällä iltahämärssä otettuun kuvaan. Pääsiäisenä en paljon koristele, mutta tämä kananen saa uuden munan tai pari pesäänsä.

Pitkä viikonloppu on loistava keksintö. On aikaa lenkkeillä, katsella telkkaria (nytkin on menossa versio Monte Criston kreivistä) ja tehdä hyvää ruokaa. Tänä vuonna opin sitomaan lammaspaistin. Mämmi on jo syöty. Huomenaamulla värjätään aamiaismunat sipulinkuorilla, ja pöydällä odottaa Miehen Tyttären antama 20 cm korkea pääsiäismuna. Nam!

Juoksua matolla

Kevätjuhlamekkoon mahtuminen on taas kiikun kaakun, joten jokakeväinen syömisten vahtiminen ja kuntoiluun itsensä pakottaminen on alkanut.

Tarkkailla syömisiään on minusta hieman hassu tapa sanoa, että yrittää laihtua, mutta niinhän se on, että pahan tai pyhän nimeä ei saa lausua, joten pitää keksiä kiertoilmauksia. Niin minäkin tässä syömisen tarkkailemisen lisäksi katon, mitä suuhuni pistän (näinä lasinsiru-uutisten aikoina välillä todella konkreettisesti), vahdin painoani (en sentään syö pisteitä) ja yritän päästä rantakuntoon. No, tuo viimeksi mainittu on valetta. Meikäläisen rantakunto tarkoittaa aurinkovarjon alla istuskelua kokouimapuvussa. Onneksi ruoka ei edusta minulle pahaa, eivätkä herkutkaan.

Kuntoilupuoli sujuu paremmin kuin ruoan vahtaaminen. Sain niska-hartiaseudulle suunnitellun saliohjelman, joka on jo kolmen viikon aikana auttanut. Ennen ohjelmaa hölkkään juoksumatolla vartin - puoli tuntia. Viime kerralla innostuin kokeilemaan, jaksanko viittä kilometriä. Jaksoin! Vauhti oli hidas, mutta hölköttelin koko matkan.

Huomenna ehkä liityn sauvakävelijöiden suureen joukkoon. Fysioterapeuteilla on varmaan jokin salaliitto saada ihmiset hankkimaan kävelysauvat. Mutta mitäpä ei tekisi, jotta selkä kestäisi. Käytin opetuksettomasta päivästänikin monta tuntia liikkumiseen, vaikka takaraivossa koko ajan kolkuttivat korjaamattomat kokeet, tekemättömät verkko-opintotehtävät ja suunnittelemattomat kurssit. Pitäisi kehittää uutta ja parantaa vanhaa. Pitäisi miettiä parempia tehtäviä ja järkevämpiä kokonaisuuksia.

Järkeilin sitten, että jos en liiku, en kohta tee mitään. Ja että eihän juoksumatolla aika mene hukkaan, kun samalla kuuntelen joko ranskan oppitunteja (kesän matkaa varten) tai Sparkia tai Aristoteleen kantapäätä.