Upean kevättalven päivän kunniaksi päätimme lähteä vähän kävelemään. Kun Mies on mukana, niin päiväkävely tarkoittaa kuljeskelua kaupungilla ja kahvilahetkeä, joten kamera mukaan ja Kotkansaarelle.
Kävelyretki typistyi puolen tunnin liukasteluksi, sillä Sapokassa ei ole talvihoitoa, eli kävelyreitti oli vielä luminen ja liukas. Vihreät silmut toivat kuitenkin jo kevään tuntua.
Tulikukko-kahvila on kiinni sydäntalvella. Keväästä pitkälle syksyyn se on yksi kaupungin parhaita kahviloita, jos haluaa nähdä merelle. Toinen merinäköalan tarjoava paikka on merikeskus Vellamon ravintola, joka pitääkin joskus esitellä. Ja tietenkin on myös Segeli, jonka terassi on todella kiva lämpiminä kesäiltoina.
Tulikukko tarjoaa sekä suolaisia piirakoita että pullaa ja leivoksia. Myös keittoa näytti olevan tarjolla. Paikalla on A-oikeudet, joten keiton tai leivän kera voisi ottaa myös viiniä.
Mies otti mangomoussekakkupalan, joka oli tosi hyvä: raikas ja sopivan kirpeä. Minä otin painonhallintapuuskassani korvapuustin, joka oli ok. Tosin epäilen vahvasti, ettei valintani ollut kalorien kannalta kovinkaan paljon parempi kuin kakkupala.
Miehen kahvista en osaa sanoa mitään, mutta oma teeni oli oikein hyvää. Tulikukko mainostaa 25 eri laatua irtoteetä, joista valitsin Ethiopian Royal -nimistä mustaa teetä. Tarjolla on monia maustettuja mustia teelaatuja ja ilmeisesti useita vihreitäkin, mutta listaa ei vielä ollut valmiina, joten jouduin valitsemaan teeni aika nopeasti. Ihanan aurinkoinen päivä oli houkutellut monia ulkoilijoita, joten asiakkaita tuli ja meni koko ajan.
Tulikukko on pitkiin aikoihin ensimmäinen kahvila, joka on ratkaissut haudetun teen tarjoiluongelman. Minua nimittäin ärsyttää aina se, etten tiedä, mihin panna teepussi tai teekuula. Usein se pitää nostaa tarjottimelle, jolle sitten pussista valuu nestettä. Jos tarjotinta ei ole, kuula tai pussi valuttaa lautaselle tai serviettiin. Ongelma ei ole suuren suuri, mutta harmillinen. Mitä mukavammassa paikassa istuu, sitä vähemmin haluaa istua sotkuisen pöydän ääressä.
Tulikukossa tee tulee isossa korvattomassa kupissa, joka on sen verran paksua kivitavaraa, että juoma pysyy lämpimänä pitkään. Teelehdet pannaan ritiläkuulaan, jonka voi kätevästi nostaa pitkulaiselle lautaselle. Sain myös ohjeet haudutusajasta. Tee oli voimakasta, mutta hyvää.
Tulikukko on täydellisen suositeltava paikka ulkoiluhetken päätteeksi ja tarjoilut ovat erittäin hyviä sekä palvelu ripeää, mutta monen muun kahvilan tapaan viimeinen silaus on jäänyt tekemättä. Rakennus on lasiseinäinen ja moderni, ja sisällä on takka puupinoineen tuomassa kodikkuutta. Sitten puupinojen päällä on muovisia palmulehtiä, jotka tuntuvat kuuluvan jonnekin ihan muualle. On myös hyvä idea tarjota asiakkaille luettavaksi kaupungin esitteitä, lehtiä ja joitakin kirjoja, mutta tällöin kirjahyllystä pitäisi myös ehtiä ja jaksaa huolehtia. Alimmassa kuvassa näkyy kulmahylly, jolla tarjolla olevat lehdet ja kirjat ovat sikin sokin. Kyse on pienistä jutuista, jotka kuitenkin saavat aikaan hieman epäsiistin vaikutelman.
Maisemat ovat Tulikukossa tietenkin mainiot, ja aurinkoisena päivänä sisällä oli jo lämmin. Monet istuivatkin katetulla terassilla ja jopa ulkoterassilla. Jään odottamaan seuraavaa tilaisuutta lähteä teelle. Ehkä pääsen sitten valitsemaan listalta ja voimme istua jo ulkona.