Tämän vuoden teeman on ilmastonmuutos, joka tuntui ensin niin vaikealta, että päätin jättää väliin. Sen verran tulee sähköpostiin kuitenkin pyyntöjä olla mukana, että rekisteröidyin.
Tässä voisinkin vähän verrytellä ensi viikon koitosta varten. Mistähän kirjoittaisi? Vaalirahakohusta? Vanhusten huollosta? Maahanmuuttajien työllistymisestä ja suomen kielen kursseista? Hoitotakuusta?
Yhden Hesarin kotimaan sivujen jutuista tai yksien iltauutisten aiheista voisi jokaisesta sanoa jotain. Ongelmana onkin turtuminen. Mikään ei tunnu missään, kun otsikko toisensa perään julistaa moraalittomuutta, petosta, sydämettömyyttä, vieraan pelkoa, itsekkyyttä ja järjen köyhyyttä.
En ole halukas tarttumaan yhteisiin asioihin siksikään, että tiedän, etten pysty antamaan parannusehdotuksia. Tai oikeastaan pystyn. Olen koulutusoptimisti. Uskon, että opetus ja koulutus, siis vanhanaikainen sivistys, on apu moneen. Mutta koulutus vaatii rahaa eikä muka tuota mitään (no ehkä insinöörien koulutus jotain vähän...), joten se siitä.
Tänään oli sitten iltauutisissa juttu, joka sain - taas - hetkeksi verenpaineen kohoamaan. Kyseessä ovat nämä eduskunnan harrastekerhot. En vaan ymmärrä, miksi kansanedustajilla täytyy olla jos jonkinlaista harrasteporukkaa työnantajan maksamana. Eikö niillä palkoilla nyt pysty maksamaan urheiluklubin tai vastaavan jäsenyyttä? Niinhän me muutkin teemme! Voisi se ravikerhokin kokoontua jossain paikallisessa R-kioskissa tai baarissa muiden vedonlyöjien seurassa. Tulisipa samalla vähän kontaktia äänestäjiinkin.
Ja nyt osaan antaa toimintaehdotuksenkin. Eduskunta voi lopettaa lukuisat kerhonsa ja säästää niihin menevät rahat ja ylimääräisiin tilintarkastuksiin kuluvan työajan.
Tämä pikkuasiasta politikointi ei nyt aivan ole Blog Action Dayn arvon mukaista, mutta yritän sitten ensi viikolla pohtia aihetta aivan vakavasti.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti