Spotify ja TV-kaista - toiseksi parasta netissä

En muista, keneltä sain kutsun Spotifyyn, mutta TV-kaistan kokeilutunnukset sain Puhujainkulman Pörniltä. Kiitos kaunis molemmille! Nyt kun sain vihdoin hommattua laajakaistan kotiin, niin olen siis päässyt kokemaan ääntä ja liikkuvaa kuvaa.

Spotify varsinkin on suosikkini. Tehdessäni kotihommia tai töitä tykkään kuunnella jotain taustalla. Musiikki vaimentaa muut äänet ja jotenkin pitää myös ajatukset kasassa. Eniten kulutan barokkimusiikkia ja muuta kevyttä klassista tai muuta instrumentaalimusiikkia. Laulettu musa toimii siivotessa, kun voi hyräillä tai hoilata mukana.

Aiemmin kuuntelin Classic-radiota ja levyjä, mutta pikkuinen cd-soittimemme muutti mökille ja Classic-radio meni konkkaan. Sitten siirryin telkkariin, josta löytyi Ylen Klassinen, mutta ison tv:n pitäminen päällä pelkän musiikin takia tuntui väärältä ja sieltä kaikuivat välillä melkoisen hurjat aariat.

Nyt sen sijaan menen Spotifyyn, valitsen haluamani musiikinlajin ja klikkaan. Tänäänkin mietin, mikä saisi iloiselle tuulelle. Muistin Love, actually -elokuvan ja löysin sen soundtrackin. Mukana on ajankohtaan sopivasti vielä joululaulukin.

TV-kaista lähti vasta käyntiin, mutta ehdin jo ensimmäisen nauhoituspäivän jälkeen kokeilla ja vilkaista - nyt tosin hävettää sanoa - Häähullut-ohjelmaa. Ohjelma oli tyhmä (muistan siinä joskus olleen ökyrikkaita alipainoisia manhattanilaismorsiamia, joita oli hauska seurata), mutta se toimi. Pahoin pelkään, että kokeilun jälkeen täytyy harkita palvelun ostamista.

Tosin ensin täytyy myös harkita kaiuttimien ostamista. Että siinä mielessä laajakaista näyttää huonot puolensa. Tulee lisää ostettavaa.

Niin, parasta netissä ovat edelleen ystävät ja tutut, jotka ottavat mukaan, neuvovat ja joskus jopa lahjoittavat näitä kivoja kutsuja. Myös Google Wawe -kutsu tuli Qaiku-tutulta Jalilta. Mutta weiwiä en ole vielä päässyt todella kokeilemaan. Siitä joskus myöhemmin.

Saa huolehtia

Nyt kun sikainfluenssa jyllää, kuulee monen suusta, miten tyhmää on vouhkata taudista, joka on ihan sama kuin mikä tahansa kausi-influenssa. Totta on, että varmaan vasta tämän epidemian aikana on monelle kirkastunut, miten paljon tavallisenkin influenssan jälkitauteihin kuolee ihmisiä. Minusta on silti hyvä, että asiasta nyt puhutaan.

Jostain luin, että nyt suomalaiset ovat oppineet pesemään käsiään. Mielestäni se ei näy missään. Olen edelleen yksi harvoja ja usein ainoa, joka menee ennen ruokailua tai kahvihetkeä käsienpesulle. Joka tapauksessa tietoisuus käsihygieniasta on ainakin lisääntynyt.

Se, että kausi-influenssaankin kuolee ihmisiä, ei lohduta kaikkia meitä, joiden läheisellä on sikaflunssa. Mitä nuorempi potilas, sitä huolestuneemmat sukulaiset ja ystävät. Eikä huolestumisen tunnetta vähennä se, että lähipiirissä on vanhempaakin väkeä. Emme haluaisi menettää ketään.

Okei, huolehtiminen on turhaa, mutta tunnetta on vaikea välttää. Jos pelosta ei saa edes puhua, tuntuu vielä pahemmalta. Kuolemasta ei paljon puhuta, eikä sitä haluta ajatella. Mutta silloin kun kuoleman ajatteleminen painaa oloa, niin toivon kaikille kumppania tai ystävää, jonka kanssa asiasta puhua. Yksin pelkääminen ei auta ketään eikä mitään.