Taukopaikkoja Tampereella

Automatkoilla on mukava välillä pysähtyä. Nykyään meidän täytyykin pitää pieniä taukoja, että Mies saa verryteltyä selkäänsä. Aina ei vain löydy sopivia taukopaikkoja.

Monet eivät pidä ABC-asemista ja muista isoista ketjuista. Ketjuuntuminen ei monessakaan tapauksessa ole hyvä, mutta minusta nämä standardipaikat ovat parempia kuin satunnaiset pienet huoltamot, joista ei voinut koskaan tietää. Joskus kahvio oli hyvä ja vessa siisti, toisinaan taas ei. ABC-asemia ei voi kutsua yksilöllisiksi, mutta koska ne ovat suosittuja, ovat leivät ja pullat ainakin tuoreita ja toiletit lähes poikkeuksetta kunnossa.

Ketjuasemat ovat meille kuitenkin vain kakkosvaihtoehto. Jos vain tiedämme matkan varrelle olevan viihtyisän ja hyvän kahvilan, pysähdymme ilman muuta sellaisessa. Suosikkimme on Karoliinan kahvimylly Joutsassa. Karoliinan muhkeat pullat ja keskieurooppalaistyyppiset valtavat kakkupalat vetävät aina puoleensa. Kahvimyllyssä olen syönyt parhaat ostolaskiaispullat ja sieltä ostanut tuliaispaakelsit Jyväskylään.

Hyvien taukopaikkojen löytäminen ei ole helppoa. Koska reissaamme tavallisesti viikonloppuisin, pitää kahvilan olla auki perjantai- tai sunnuntai-iltana. Kivan kahvilan löytäminen ei ole helppoa edes kaupungeista. Tänä viikonloppuna sain nettiapua taukopaikkapulmaan.

Tänä iltana oli tauon paikka Tampereen tienoilla. Hesarin jutusta muistin Kangasalalla olevan Paakarin, joka oli jo kiinni. Qaikussa kyselin kivaa kahvilaa, vaikka arvelin, ettei vastaus ehtisi tulla, ennen kuin olisimme kaupungissa. Sitten muistin Eat.fi-palvelun, josta löytyi myös kätevä mobiiliversio m.eat.fi.

Eipä muuta kuin hakemaan kahviloita Tampereelta. Eat.fi näyttää saman tien, onko paikka auki vai ei. Sieltä saimme osoitteen Vohvelikahvilaan, ja puhelimen navigaattori ohjasi meidät perille. Tykkään mobiilitekniikasta tämän kokemuksen jälkeen taas vielä lisää.

Vohvelikahvilassa jaoimme suolaisen sienivohvelin ja jälkiruoaksi otimme omat makeat herkut. Kahvila on pieni ja viihtyisä. Mutta pieni on talokin, jossa se on. Vohvelien paistosta tulee niin ihana tuoksu, että pelkästään se tekee paikasta kutsuvan. Istuimme sisällä, mutta ulkonakin olisi voinut olla. Ainoa miinus tulee vessasta, jossa ei voinut pestä käsiä. Wc kyllä toimi, mutta lavuaarin vesihana ei ollut käytössä.

Samalla Ojakadulla oli auki myös Kahvila Runo, ja saimme vielä Qaikussa vinkin myös iltakahdeksaan auki olevasta Munkkikahvilasta. Nyt meillä on kolme hyvää vaihtoehtoa Tampereella pysähtymiseen.

Kielimatkalta kotiutunut

Kaksi viikkoa Antibesissa menivät nopeasti. Vähän harmittaa näin jälkeen päin, etten kuitenkin tsempannut niiden koneiden kanssa ja kirjoitellut vaikutelmia paikan päältä. Olisin jopa saanut Opiskelukaverilta yhdeksi iltapäiväksi lainaksi läppärin, jossa oli qwerty, mutta päätin kuitenkin mennä rannalle...

Päällimmäinen muistikuva noista viikoista on kiire ja kosteus sekä kivat ihmiset. Kosteus siksi, että lämpötila oli koko ajan yli 25, yleensä 30. Ilmankosteuslukemia en tiedä, mutta koko ajan oli pieni hiki. Vain kahviloissa ja kaupoissa, joissa oli ilmastointi, saattoi hetken hengähtää.

Kivoja ihmisiä oli koulussa paljon. Tutustuin kahteen rouvaan, joiden kanssa ollaan nyt Facebook-frendejä. Puhuimme kolmen kansalaisuuden ryhmässämme englantia (ja opimme natiivipuhujalta paljon), joten ranskan harjoittelua ei ollut niin paljon kuin olisi voinut olla. Puhuimme kyllä asiasta ja olimme yhtä mieltä, että on parempi tutustua kunnolla kuin keskustella joka päivä siitä, missä kävimme edellisenä iltana ja mitä söimme. Jokaisen ranskan taito oli perustasoa, joten kovin kummoisiin keskusteluihin se ei olisi taipunut.

Kiirettä ei tosissaan ollut, vaan minulla oli vain kiireen tuntu. Lomalla ei tavallisesti ole aikataulua, mutta kielimatkalla joka päivä oli ohjelmaa ja olimme riippuvaisia bussiaikatauluista, joten kelloa tuli vilkuiltua vähän väliä. Olin matkalla Siskontytön kanssa. Hän oli juniorikurssilla. Usein koulun jälkeen tekstailimme iltapäivän ohjelmasta, josta sai etukäteen vain vähän tietoa, joten usein olin passissa odottamassa. Oma ohjelma varmistui vasta sitten, kun juniorien ohjelmasta oli tarkempi tieto. Tilannetta mutkisti vielä, että toinen uusi kaverini oli kurssilla vanhempi-lapsi -ohjelmassa, ja tytöllä oli erilainen ohjelma kuin muilla junioreilla.

Ranskan taitoni ei ehkä kehittynyt kieliopin kannalta, mutta rentoutta ja sujuvuutta sain ranskaksi reagointiin. Lisäksi jonkinlainen kielen rytmin tavoittaminen auttaa kuuntelemaan, vaikka asia muuten olisi liian vaikeaa. Esimerkiksi tämäniltaisen Monsato-dokumentin ranskankielinen toimittajaa kuuntelen mielelläni, vaikka sanasto on vaikeaa. Itse asia on todella karmea. Vaikutti siltä, että vaikka käytännön kierrättäminen ei aivan toiminut, niin Ranskassa ollaan todella kiinostuneita ekologiakysymyksistä. Katselin monena iltana "Thalassos"-kanavaa (tai vastaavaa, en muista nimeä kokonaan), jolta tuli koko ajan jotain luontoon ja erityisesti luonnonsuojeluun liittyvää ohjelmaa.

Näin viikon kuluttua ei enää suusta lipsahda "oui" tai "merci", ja lopullinen kotiutuminen kotimaahan oli tänään Riihimäen Pressossa, kun tarjolla olisi ollut "croissantteja". Tuli heti ikävä Antibesin leipomoiden ihania vitriinejä.

Tout le monde on taalla

Lyhyt kirjoitus Antibesista. Lyhyt kahdesta syysta.
1. Taalla on loistava keli: kuuma ja aurinkoinen, joten haluan menna ulos nauttimaan ilmoista.
2. Taalla ei koneissa ole qwertya, joten kirjoittaminen on tosi hidasta.

Tout le monde = kaikki.

On melko vaikuttavaa, etta kaikki on ranskaksi kirjaimellisesti koko maailma. Meidan kansainvalinen rouvaryhmamme on jo vitsaillut siita; etta tout le monde kayttaa yhteista nappaimistostandardia, paitsi ranska. No okei, ryhmassamme ei ole venalaisia tai ketaan aasiasta, mutta koko koulussa kylla on. Tama on todella koko maailma saman katon alla opiskelemassa ranskaa.

Kumma, miten parin kirjaimen eri paikka nappaimistolla saa minut sekaisin. Teen muitakin kirjoitusvirheita enka todellakaan jaa tahan korjailemaan tekstia. Joten hyvaa kesaa, palaan tanne viimeistaan kahden viikon paasta.