Kevään juhlia!

Onnea valmistuneille! Onnea ylioppilaille, aikuisille ja nuorille!

Eilinen aamu alkoi turhan varhain, mutta mukavasti. Kummipoikani valmistui ammattikoulusta. Puolentoista tunnin juhlassa taputimme 150 tekniikan ja rakentamisen ammattilaiselle. Toinen mokoma palvelualalta valmistuneita sai todistuksensa ensimmäisen juhlan jälkeen.

Kotekon valoisa sali, nuoret miehet ja muutamat naiset juhlapuvuissaan, rehtorin ja pastorin puhe, oman koulun muusikko-opiskelijoiden esitys ja Suvivirsi. Hienot ainekset juhlalle. Tilaisuuden kruunasi vielä kahvit suosikkikahvilassani Aromessa.

Onnea aikuisille ylioppilaille! Oman koulumme kevätjuhla alkoi illalla kello kuusi. Lyseon hieno sali riitti sopivasti pienelle ylioppilaiden joukolle, ja tunnelma oli mukava. "Kyllä ylioppilaslakki pukee varttuneempaakin", sanoi rehtori puheessaan.

Gaudeamusta laulaessani tajusin, että työt on tältä vuodelta tehty. Ei aivan kokonaan tietenkään: myöhässä palautettuja tekstejä ja pari uusintakoetta on tulossa, mutta niitä en aio miettiä viikkoon. En myöskään suunnitella kurssiparannuksia tai siivota papereita. Ne saavat odottaa. Tämän kevätjuhlafiiliksen haluan pitää hetken. Päätin myös printata ensi syksynä työhuoneen ilmoitustaululle muutaman kevätjuhlakuvan, että sitten marraskuun pimeillä muistaisi, mitä varten tätä hommaa tekee.

Onnea nuorille ylioppilaille! Tänään on vielä edessä Miehen Kummilapsen yo-juhlat. Saa nähdä, miten ruusu kestää automatkan, kun on luvattu jopa hellettä. Onneksi lahjapussissa kukkivat unikot eivät nuukahda.

Ai niin. Painontarkkailuprojekti onnistui. Mahduin mekkoon ja uuden bodyn ansiosta se näyttää jopa sopivalta. Kyllä lycra on hyvä keksintö!

Tilannekatsaus

Opettajan elämää: Pitkä viikonloppu on mennyt kokeita ja esseitä ym. kirjoituksia lukiessa. Onneksi on satanut. Kuvan maisema on edessäni, joten olen tuijotellut vaihtelevaa ilmaa kuunnellen samalla lintujen laulua. Osa niistä karjuu niin kovaa, että sen kuulee ikkunan läpi.

Kirjoista: Lukupiirin kokous on huomenna, ja luettava kirja unohtui kotiin. No, Siri Hustved ei oikein imaissut, joten ehkä on hyvä saada kimmoketta lukemiseen muiden kommenteista. Työminällä pitämäni lukupäiväkirjablogikin odottaa postauksia, mutta kun ei ehdi.

Kahviloista: Siis mistä? Missään kahviloissa ehdi istua. Varsinkaan kun ne voitelevat sämpylät niin paksulti voilla.

Kukkapenkeistä: Oli sitten paha myyrätalvi. Pe-le! Hyvän kokoinen vaahtera, joka oli suojattu kaksinkertaisella verkolla, on ilmeisesti mennyttä. Näyttää siltä, että myyrä kaivautunut alakautta rungon kimppuun. Tai sitten se on ollut tosi pieni rusakko, jos on kanaverkon silmien läpi mahtunut. Kuudesta viime kesänä istutetusta ruususta on kolme varmasti selvinnyt, muilta vielä odotellaan elonmerkkiä. Kaksi samoin viime kesänä istutettua syreeniä on syöty melkein maan tasalle. Versoja näkyy, mutta saa nähdä, miten käy. Ensi syksynä on kanaverkolle kysyntää.

Juoksemista: Jos huomenaamuna tekisi pikku lenkin...

Muusta maailmanmenosta: Voisiko ne aseluvat ja aseet ottaa vaikka väliaikaisesti pois, jos vähänkin epäilyttää? Tuskin ase kotona kenenkään tilannetta varsinaisesti parantaa. Samalla voisi kerätä pyssyjä pois globaalimminkin. Olisi vähemmän masentavia uutisia.

Mitään hyvää? Fazerin uusi salmiakki-Pätkis, jonka olisi voinut tuoda markkinoille vasta, kun kevätjuhla on ohi. Mekkoon mahtuminen saattaa olla uhattuna.

Hyvää lapsettomien lauantaita!

On itse asiassa hieman erikoislaatuista eikä täysin ristiriidatonta toivottaa hyvää lapsettomien päivää. Ihan kuin se olisi mikä tahansa juhlapäivä, vappu tai juhannus. Lapsettomuus kun ei todellakaan ole monille sen kokeneille mikään juhlan aihe.

Olen omassa lapsettomuudessani päässyt jo sen ikäiseksi ja siihen pisteeseen, että asiasta puhuminen ei aiheuta tunnemyrskyä. Siksi pystyn mainitsemaan tuttuja tavatessani, että vietänpä huomenna lapsettomien lauantaita. Toivottelemaan en vielä ole ruvennut kuin tämän kirjoituksen otsikossa.

Lapsettomien lauantaita on vietetty jo vuodesta 1994. Paikka äitienpäivän aattona on minusta onnistunut. Uskon, että tästä päivästä kuulevat äidit muistavat, että kaikille ei äitiyttä suoda ja osaavat arvostaa jälkikasvuaan entistä enemmän.

Vaikka tämä päivä ei mikään suuri valtakunnallinen päivä olekaan, järjestetään ympäri Suomea erilaisia tilaisuuksia pitkin viikkoa. Lapsettomien lauantai on nimittäin laajentunut kokonaiseksi Simpukka-viikoksi lapsettomien yhdistyksen Simpukan mukaan. Simpukka - kaunein näkemäni betoniporsas, muuten - saa koristaa tätäkin tekstiä.

Huominen äitienpäivä oli minullekin aikanaan hankala päivä. Viikko-pari ennen äitienpäivää lehdet ja mainokset hehkuttivat lahjaideoita ja tarjoiluvinkkejä. Oma lapsettomuus ja äidin haudalla käyminen oikein alleviivasivat oloani lapsettomana ja äidittömänä. Onneksi käynti anopin luona (Mies vie kunnon pojan tapaan aina valkovuokkoja) on aina ollut valoisa. Hän ei ole onnekseni pullantuoksuinen perinneäiti, vaikka valkovuokot mielellään ottaakin vastaan.

En edelleenkään - tuskin koskaan - juhli lapsettomuuttani, mutta näen sen hyvätkin puolet. Siksi en yhtään pannut vastaan, kun Mies korkkasi cava-pullon aamulla. Pitkää aamiaista kuohujuomineen tai ilman toivon myös huomenna kaikille äideille.