Tänään sitten annoin periksi ja menin keräämään vadelmia. Olin lukenut ja kuullut niin monelta ja monesta paikasta, että tänä vuonna vattuja on tosi paljon. Viimeinen pisara oli, kun eilen huomasin Twitterin kohinassa viestin, jossa kehuttiin vadelmasaalista. Jos urbaanit twiittaajatkin viettävät aikansa vattupusikoissa, niin enhän minäkään voi olla menemättä, varsinkin kun matkaa lähimpään puskaan on vain kymmenkunta metriä.
Siskolle olin jo ehtinyt pohtia, ettei ehkä kannata kerätä marjoja niin läheltä tietä, mutta supersäilöjäsisareni vain tokaisi, että sillä tiellähän kulkee mahtavat viisi autoa päivässä, siis jos on ruuhkainen päivä. Mitään tekosyytä ei enää siis ollut, ja kun Mieskin otti taas esiin trimmerin, päätin paeta pihalta.
Olin tweetin lisäksi lukenut, miten Marikoo oli löytänyt vattuja Helsingin keskustasta. Hänen blogissaan on jopa video retkellä syntyneistä ajatuksista. Hitaan yhteyden takia en katsonut sitä, mutta mietin, mitähän hän on vattuja kerätessään ajatellut.
Huomasin nimittäin, miten helppoa metsässä (okei, viisi metriä tieltä) on olla ajattelematta mitään. Ymmärrän hyvin kaikkia marjastajia, jotka haluavat työpäivän jälkeen marjaan. Lämmin ilma ja kimalaisten surina ainoana äänenä rauhoittavat. Huomio menee kulkemiseen ja marjojen bongailuun.
Välillä toki ajatukset harhautuvat hetkestä muualle: Miten epäreilu maailma on, kun toisten täytyy tulla toiselta puolelta maapalloa keräämään marjoja työkseen. Ja sitten toiset vielä valittavat, vaikka marjoja jää metsiin valtavasti.
Sitten taas huomaa uuden puskan ja jatkaa poimimista. Oho, minkähän eläimen papanoita nuo ovat? Ei kai täällä ole käärmeitä???
Päivän saalis oli vähän yli kaksi litraa vadelmia ja muutama metsämansikka. Suurin osa meni pakkaseen talven leivonnaisia varten. Ennen kuin Sisko kommentoi, niin tiedän, että rasian päällä olevassa teipissä "VADELMA 2009" oleva vuosiluku on vähän liioittelua, koska eihän mulla ole 2008 pakasteita. Voi kuitenkin olla, että 2010 niitä tulee...
Olen tyytyväinen määrään, jonka sain kokoon kahdessa ja puolessa tunnissa, koska kerään tosi hitaasti. Kerään suoraan rasioihin ja jätän kaikki hämähäkinverkon peittämät oksat koskematta. Katson joka marjan, ja jos siellä on jo mato tai muurahainen herkuttelemassa, jätän marjan sille.
Aikaa siis meni, mutta se meni nopeasti. Tekniikka oli mukana kännykän muodossa, ja osa ajasta meni Siskon kanssa jutellessa. Siskolta sain myös hyvän mustikkamuffinsireseptin, jonka mukaan tein meille iltateelle vadelmamuffinseja.
Muistilista vadelmanpoimijalle
1. Ota mukaan hyttysmyrkky. Paras puska on kuitenkin varjossa ja kotona laitetun myrkyn vaikutus loppuu juuri silloin.
2. Ota mukaan enemmän astioita kuin aluksi ajattelet kerätä. Nimittäin kun olet lähdössä ja käännät päätäsi, näet pensaikon, jossa on retken isoimmat marjat.
3. Pitkähihainen pusero, etteivät oksat raavi niin paljon.
4. Kaveri, niin viihdyt pitempään.
Lisäys seuraavana päivänä:
5. Jos olet yli 40-vuotias, venyttele illalla, että pääset seuraavana aamuna ylös.
Tekstit
