Lepäilyä ja retkeilyä

Eilinen ostoretkipäivä ja tänäinen löhöpäivä ovat täysin toistensa vastakohtia, mutta kuvaavat hyvin kesämenoani. Eilen heräsimme jo kahdeksalta, jotta olisimme ajoissa liikkeellä. Halusimme mennä tilaamaan mökille uuden nojatuolin Miehelle Kehä III:n huonekaluliikkeestä (mistä ei sen enempää, koska emme tilanneet tuolia huonon asiakaspalvelun ja kangasvalinnan vaikeuden takia.  Tosin jos kangasvalinta olisi ollut helppo, olisimme varmaan saanee ok palvelua) ja ostaa mökkikeittiöön lamput Billnäsistä sekä vierailla suositellussa kahvilassa Fiskarsissa.

Tuolia ei siis saatu tilaukseen, mutta Billnäsin Rakennusapteekissa saimme tosi hyvää palvelua, kuten aina. Ostimme suutarinvalaisimet ja vanhanmalliset valokatkaisijat. Lisäksi ihastuin juuri vanhaan taloon sopivaa, mutta järkkykalliiseen keittiöön. Lottovoittoa odotellessa ostettiin sitten rappuralli (tralli) ja käytiin pullakahvilla. Kaippari ry:n kahvioon Ruukintupaan oli leivottu samana aamuna pikkupullia.

Joka kerta jossain retkeillessämme otan kameran mukaan ajatuksena pysähtyä kuvaamaan kivoja yksityiskohtia ja hienoja näkymiä. Niinpä niin. Pokkarilla ei kumpiakaan oikein saa, mutta isompi ongelma on se, etten muista kameraa ennen kuin liian myöhään. Nytkään en ottanut Billnäsistä ainuttakaan kuvaa ja Fiskarsistakin pari näpsyä pois lähtiessä.

Fiskarsissa menimme syömään lohipiirakat ja ihanat mousse-kakut Petri's Chocolate Roomiin, josta olin saanut vinkin Ystävältäni. Vietin vitriinin ääressä kaksikin hankalaa hetkeä: ensin piti päättää, mikä kakku, ja sitten, mitä konvehteja ostan.

Istuimme samassa huoneessa, jossa tiski oli, koska siinä huoneessa oli ilmastointi. Oli hauska seurata vitriinin ääreen tulevia ihmisiä. Suurin osa sanoi jotain tyyliin "On niin vaikea valita". Ihailin niitä, jotka pystyivät ottamaan kahvinsa kanssa vain yhden konvehdin. Tosin yksi konvehti maksoi yhtä paljon kuin peruspulla jossain muualla. Oli myös mukava jutella kahvilanpitäjän (?) kanssa aina silloin, kun asiakasvirrassa oli tauko. Hän kertoi suklaasta, jonka maailma on vähintään yhtä rikas kuin viinien.

Ysätäni suositteli parhaita syömiään täytettyjä croissantteja, mutta ne olivat valitettavasti loppu. Lohipiirakka oli ok, minu makuuni hieman liian suolainen. Tosin näillä helteillä lievä suolaisuus lienee vain hyvä. Kahvi ja tee ja syötävät tarjoillaan ruusukupeista ja -lautasilta, ja vaikka punainen teekannu ei aivan settiin sovikaan, oli ihana saada kokonainen kannullinen teetä. Valittavissa oli mustaa, vihreää ja rooibosta.

Mukaan lähti rasiallinen käsintehtyjä konvehteja, jotka ovat älyttömän hyviä. Tätä kirjoittaessani syön vadelma- ja shamppanjakonvehteja, eikä todellakaan tarvitse pelätä, että ne sulavat. Ne eivät ehdi!

Kävelyn ja muutaman kaupan tutkimisen jälkeen lähdimme taas ajelemaan. Mutkaisia pikkuteitä pitkin ajelu on kesäiltana aika mukavaa, vaikka en olekaan mikään erityisen hyvä kartanlukija. Emme ajaneet kertaakaan harhaan, mutta se johtuu kyllä siitä, että tiet on hyvin merkitty. Karkkilan Alkosta ja Smarketista lisää Frizzantea ja provianttia ja kotiin. Matkalla pysähdyimme vielä Miehen Veljen ja tämän vaimon mökillä.

Sain lainaksi erään mielenkiintoisen esineen, mutta siitä seuraavalla kerralla.

Tänään ollaan siis vain lepäilty. Mies makaa riippumatossa, ja minä istun patiolla. Radiossa soi hiljaa Rondo.fm, linnut piipittävät ja hyönteiset surisevat. Ruohoa ei tarvitse leikata, koska se on alkanut näyttää palamisen merkkejä. Ikkunat pitäisi pestä, mutta niistä näkee vielä läpi... Siispä vietän pari rauhallista päivää ennen kuin Sisko perheineen hyökkää tänne :)

Ei tullut jäätelöä, mutta tuli pirtelö

Olen kuunnellut hölkätessäni podcastia Two Fit Chicks and a Microphone. Shauna Reid eli Dietgirl ja Carla Birnberg eli Mizfit puhuvat terveelliseen ja liikunnalliseen elämäntapaan pyrkimisestä. Pidän heidän rennosta tyylistään ja siitä, että he puhuvat omista kokemuksistaan. Joissakin jaksoissa on ollut vieras, jota he haastattelevat.

Jaksoja on tähän mennessä neljätoista, ja olen kuunnellut niistä kahdeksan. Haluan kuulla kaikki aikajärjestyksessä, mikä on ehkä hullua, mutta koska jaksoja tulee kerran-pari kuussa, niin pian olen ajan tasalla.

Kuudennessa jaksossa Shauna kertoi pikajugurttijäätelöstä, jonka reseptin hän oli aiemmin pannut blogiinsa. Syön jäätelöä - tai suklaata - lähes päivittäin, joten kotitekoinen jugurttijäätelöä ilman jäätelökonetta kuulosti upealta. Kun vielä mökille oli tulossa Ystävä vieraaksi ja siellä oli viimekesäisiä vadelmia pakkasessa, oli hyvä hetki kokeilla ohjetta, jossa on tumpeloille vieläpä kuvat eri vaiheista.

Osaan tehdä ruokaa, mutta aika usein jokin menee pieleen. Sisko aina muistuttaa, ettei reseptistä kannata poiketa, jos ei ole ennen tehnyt jotain. Nyt oli aikomukseni noudattaa ohjetta, mutta pieleen meni. Tein kaiken ohjeen mukaan, ja ekassa kuvassa näkyvä alkutilanne on ihan lupaava. Ei kuitenkaan tullut jäätelöä.  Ei se mitään. Tuli ihan maukasta pirtelöä.

Moka oli todennäköisesti se, että olin ostanut kreikkalaisen Total-jugurtin sijaan turkkilaista. Sitä, jota mainostaa nyt mukavasti rikastunut kreikkalaispappa :)

Seuraavalla kerralla - en siis aio lannistua - ostan Totalia. Vadelmia on vielä jäljellä, ja ne täytyy käyttää ennen kuin uudet kypsyvät. Oikein odotan, että pääsen jonain lämpimänä loppukesän päivänä vadelmapensaisiin.

**********************************************************************


This is a short version in english of my post above. The title is something like "Tried to make ice cream, but got smoothie".


I'm jogging with my mobile phone and often talking with my Sister. Quite often I'm also listening podcasts, from which the Two Fit Chicks and a Microphone by Shauna Reid a.k.a Dietgirl and Carla Birnberg a.k.a Mizfit is one of my favorite. There are 14 episodes so far, and I've listened eight of them. It's a bit funny to run in the Finnish countryside in full summer and listen about surviving Christmas-season, but I don't want to miss any of the episodes and soon I'll be waiting for the new one.


In the episode six Shauna told about raspberry & yogurt ice cream and I knew I had to try it. I got the Instant Frozen Yogurt recipe from Shauna's blog and tried to follow it. I like step-by-step recipes, since my cooking tends to fail somehow. Even the easy-to-follow recipe didn't help this time, and I got some smoothie instead of ice cream. I quess I should have written down the exact recipe so I would have bought Creek yogurt instead of Turkish (made in Germany, I think). Nevertheless The Instant Raspberry Smoothie was very good as I served it to my friend after long walk. And next time I'll see the right yogurt I'll buy it. There are still some raspberries in our freezer. 

Huh hellettä!

Nyt valitan. Valitan ihmisistä, jotka valittavat ihmisistä, jotka valittavat helteestä.

Oikeastaan en valita, koska yritän välttää ylimääräistä ja turhaa valittamista. Tämän helleaallon aikana minua on vain ruvennut ärsyttämään se, ettei kuumuudesta saisi sanoa mitään - ainakaan mitään negatiivista.

Näillä helteillä ei kannata paljon säästä puhua. Kun on lämmin, niin jokainen kommentti tulkitaan valittamiseksi. Ei tarvitse sanoa kuin "onpas kuuma", niin eiköhän joku jo ala luennoida, miten nyt pitää nauttia, kun sitten talvella taas palellaan, ja miten säästä on turha valittaa, että se on vain pukeutumiskysymys jne.

Sää on eräs parhaita small talk -aiheita. On aivan turhaa, että siitä puhuessa pitää selitellä, ettei tässä oikeastaan valita, vaan muuten vain toteaa. Näin kävi kesätapahtuman kahvijonossa. Viereeni sattui mukava vanha rouva, jonka kanssa jutustelimme jonottaessamme. Ensin kehuimme tapahtumaa ja sitten puhuimme säästä. Hän sanoi jotain huh hellettä -tyylistä ja kiirehti heti ilmoittamaan, ettei suinkaan valita. No, minulle olisi ollut melko sama, vaikka hän olisi valitellutkin, vaikka toki oli mukavampaa puhua mukavia.

Olen lämpimän ystävä. Suomessa ei ole vielä ollut niin kuuma, että minusta olisi tuntunut huonolta. Toki olen yleensä viettänyt lämpimät lomalla, joten olen voinut vain istua varjossa ja nauttia. Toistaiseksi olen voinut myös tehdä hommia.

Hesarissa oli tänä tiistaina 13.7. kaavio, jossa kuvattiin, miltä eri lämpötilat tuntuvat. 20 - 25 astetta on mukava, 25 - 30 lämmin, yli 30 kuuma ja lähellä 35 astetta tukala. 40 astetta on erittäin tukala. Ilman kosteus vaikuttaa arvoihin niin, että mitä kosteampaa on, sitä tukalammalta tuntuu. Minusta 20 astetta voi olla mukava, mutta vasta 25 asteessa todella viihdyn. Parhaita lenkkiaamuja ovat ne, jolloin päällä ei tarvitse olla kuin lyhyet trikoot ja hihaton toppi. Ei tarvitse pelätä, että tulee kylmä. Tänäänkin mittari näytti varjossa 32 astetta, mikä ei estänyt minua istuttamasta uusia perennoja ja kantamasta niille ämpärikaupalla vettä. Toki siinä tuli hiki, mutta nautin joka hetkestä - paitsi niistä, jolloin paarmat pääsivät puremaan.

Ymmärrän kuitenkin todella hyvin niitä, jotka eivät kestä kuumuutta. Lähipiirissäni on parikin helteellä hyytyvää. Puhumattakaan suvun vanhemmista, joiden pumppu ei kuumasta tykkää. Minusta ne, joilla on kuumassa huono olo, saavat sen sanoa. Sitten voikin vaihtaa puheenaihetta vaikka marjasatoon.

Kesä, kesä, kesä

Kirjoitan tätä noin puoli yksi yöllä Siskon luona. Lapsiperheessä vasta myöhäisilta ja yö ovat rauhallista aikaa. Varsinkin näillä helteillä Sisko antaa lasten valvoa, sillä vasta auringon käännyttyä reilusti horisonttiin on tarpeeksi viileä tehdä mitään. Onneksi he nukkuvat aamulla pitkään.

Täytynee myös paljastaa, että syön. Kupissa on jugurttia ja mansikoita. Olisin ottanut jäätelöä, mutta pelkäsin, että siitä tulee liikaa kolinaa, enkä halua herättää muita. Täytyy myös vähän ajatella kaloreita, joita tänäänkin kulutin lenkkipolulla. Sen verran on tullut kuitenkin juotua sangriaa ja kevytviiniä, ettei laihtumaan pääse. Teen sangriaa yleensä itse, mutta tänään kokeilin Alkosta saatavaa valmista sangriaa, joka maistui minusta glögille. Tulee juotua, mutta seuraavan satsin teen omalla reseptillä. Eli kaadan punkun sekaan appelsiinimehua ja kivennäisvettä :)

 En jaksa alkaa yrittää järjestää näitä kuvia minkäänlaiseen järjestykseen. Bloggerin ainoa huono puoli on nimittäin kuvat. Ne putkahtavat tähän lataamisjärjestyksessä ja siirteleminen on hankalaa. Joka tapauksessa kuvissa on kesääni kuuluvia asioita.

Pelastusrengas markkeeraa merta, joka on läsnä, mutta jolla en purjehdi. Hädin tuskin uin. Täysin maakravullekin rannikon asukkaalle pieni retki lähisaareen tai piknik (alin kuva) rannalla on paitsi kesän kohokohtia, niin kuitenkin aivan itsestäänselvyys. Alimman kuvan piknik on myös opettajanurani kohokohtia: tein eräänlaisen kesätyökeikan, jonka päätteeksi opiskelijat halusivat lähteä toistamiseen piknikille. (Eka kerta oli minun päähänpistoni, kun halusin tehdä juhannusaatonaattona jotain muuta kuin kielioppiharjoituksia.) Kurssin päätösjuhlan jälkeen marssimme rantaan ja juttelimme ihanassa ilmassa.

Retki Siskon luo on myös kesän pakollisia juttuja. Tälläkin kertaa olen rakentanut legoilla, pelannut (tai yrittänyt pelata) pleikkarilla, käynyt järvessä uimassa ja syönyt hyvin. Kävimmepä Siskonpojan kanssa kesäteatterissakin katsomassa Teatterikoneen Ronja Ryövärintytärtä. Esitys kuljettaa yleisöä pitkin metsää, mikä ei oikein sopinut polvelleni. Loukkasin sen astuessasi lahon lattialankun läpi. Lahoja lankkuja on mökillä purkuvalmiissa vanhassa navetassa, jota pikku hiljaa raivaamme. Nyt hieman pelkään, että tavoitteeni juosta 15 km kesän lopulla saattaa olla uhattuna.

Mökillä on onneksi muutakin kuin raivaus- ja pihahommia eli aikaa vain olla, syödä ja lukea. Paistinpannukuva kertoo, ettei tämä kesä kokonaan helteinen ole ollut. Juhannuksen tienoilla halusimme tehdä ja syödä aamiaisen ulkona, ja jos kuvaa tarkkaan katsoo (tai klikkaa isommaksi), niin huomaa, että grillin kansi on vesipisaroilla. Kuvassa näkyvä höyry on siis vesihöyryä. Onneksi tämä keskikesä on ollut lämpimämpi, sillä minä nautin lämmöstä. Syöminen ja juominen eivät koskaan ole minulle ongelma, joten suola- ja nestetasapaino pysyvät kunnossa. Bloggaaminen on jäänyt vähemmälle, mutta en ota tästä paineita. Seuraava tavoitteeni on saattaa kirjablogi ajan tasalle.