maanantai 14. toukokuuta 2012

Lapseton leipoi äitienpäiväkakun

Viikonloppuna vietettiin taas lapsettomien lauantaita ja äitienpäivää. Molemmat päivät menivät ohi vauhdikkaasti, enkä oikeastaan ehtinyt miettiä koko asiaa ennen kuin äitienpäiväiltana, jolloin kävimme Miehen kanssa hautausmaalla viemässä äitini haudalle valkovuokkoja.

Myöhemmin illalla vielä presidentin myöntämistä äitien kunniamerkeistä olisi saattanut kirvota jokin kitkerä kommentti, mutta pian pitikin jo kattaa leipää ja juustoja pöytään Indiana Jones -elokuvan katselua varten. Meidän sunnuntai-iltoihimme kuuluu mielellään mikä tahansa telkkarista tuleva elokuva, jota katselemme pienen syötävän kera samalla satunnaisista asioista jutustellen. Päätin siis keskittyä tohtori Jonesin seikkailuihin ja lapsettomuutta kevyempiin juttuihin.

Syy viikonlopun vauhtiin oli se, että Siskoni ja hänen perheensä viettivät meillä viikonlopun. Pienellä mökillämme siis vietettiin ensimmäisen kerran äitienpäivää. Koska isommat lapset, eli potentiaaliset leipojat, olivat katsomassa jääkiekkoa MM-kisoissa, niin minä ja Mies lupasimme leipoa kakkupohjan lauantaina. Muuten homma onnistui hyvin, mutta kakusta tuli vähän likilaskuinen. "Perinteinen", sanoi Sisko.

Seuraavana aamuna Siskontytöt koristelivat kakun, valkovuokkoja haettiin lähimetsästä ja aamupalaa tehtiin pitkän kaavan mukaan. Olin etukäteen aavistellut, että tilanne voisi olla minulle liikuttava, mutta ei se ollut. Ei ehtinyt! Oli niin paljon touhua, ettei omia ajatuksiaan olisi kunnolla kuullut.

Ilman muuta on selvää, että en olisi ottanut lapsiperhettä kylään juuri äitienpäiväviikonloppuna, jos äitiys olisi minulle vielä avonainen haava. Tiedän päässeeni asiasta yli niin hyvin kuin siitä voi päästä. Täysin lapsettomuus ei koskaan unohdu eikä satunnaisista kivun vihlaisuista ikinä pääse, mutta enää ei arpi jomota koko ajan.

Nykyään olen surullisempi muiden lapsettomien tarinoista ja kokemuksista kuin omistani. Vierailen lapsettomuusaiheisissa blogeissa ja keskustelupalstoilla säännöllisesti ja toivon aina jokaiselle niissä kirjoittavalle parasta mahdollista elämää ja onnellista päätöstä lapsettomuuteen. Yhtä kaikki onnellinen päätös voi olla elämä ilman omaa lasta. Kyllä tätinäkin kelpasi seurata pikkutytön iloa ja ylpeyttä, kun äiti sai hänen päiväkodissa tekemänsä lahjan. Paras lahja oli tytön mukaan kuitenkin "toi kakku, koska sitä saa kaikki".



Ei kommentteja: