Jos uskoisin Facebookista kirjoittavia toimittajia, olisin hyvin hämmentynyt. Olen saanut lyhyen ajan sisällä jo kahdesti lukea, että käyn Facebookissa vain teeskentelemässä ja korostamassa itseäni sekä markkinoimassa jotain muille.
Minä kun luulin olevani siellä jutustelemassa tuttaville ja kommentoimassa heidän kuulumisiaan.
Okei, myönnän, että itsekorostus ei ole aivan tuulesta temmattua. Valitsen toki aina parhaan Photo Booth -otoksen profiilikuvakseni, mutta ei se minusta teeskentelyä ole. Olenhan siinä minä. Todistettavasti ainakin kuvan ottamisen hetkellä ollut ihmisen näköinen.
Viimeisimmässä Hesarin kuukausiliitteessä (9/09) Jouni Tikkanen siis kertoo neljän sivun jutussaan tuskastaan. Hän on Facebookissa, vaikka ei oikeastaan haluaisi olla. Jutussaan Tikkanen etsii vastausta Facebookin suosioon ja pohtii avoimuuden ongelmaa. Jutusta paistaa epäilys ja epäluottamus, mutta lopussa hän toteaa, että Facebookia kaipaa kuin naapurin mummoa, jonka kanssa vaihtaa toisinaan pari sanaa.
Facebookissa (!) Anne-kollega jakoi linkin Ylen sivuille, jossa oli haastateltu tutkija Janne Matikaista Facebookin yhteisöllisydestä. Tai ei Facebook jutun perusteella mikään yhteisö ole. Matikaisen mukaan Facebook on luonteeltaan hyvin yksilökeskeinen. "Kun ajatellaan tämän palvelun peruslogiikkaa, niin ihmisethän siellä kertovat enimmäkseen itsestään. Siellä kerrotaan siitä, mitä minä nyt ajattelen tai teen, sen sijaan, että keskitettäisiin huomio yhteisöön tai toisiin ihmisiin", sanoo hän.
Olen miettinyt monesti, miksi tykkään Facebookista, koska olen joutunut selittämään asiaa niille, joita olen yrittänyt houkutella. Olen miettinyt sopivaa vertausta. Tikkasen vertaus rappukäytävään ja siellä tavattuun mummoon on aika hyvä.
Minulle Facebook on ehkä kuin tori, jolla tapaan ohimennen ihmisiä. Osa on sukua, läheisempää ja kaukaisempaa, osa työkavereita, osa muuten vain tuttuja. Jonkun kanssa juttelen pitempään, jollekulle sanon vain moikat. En juttele mistään sellaisesta, mitä en haluaisi ohikulkevan torillakävijän kuulevan. Kuulen uutisia, saan tietoja ja joskus jaan itsekin niitä muille. Näen tuoreimmat lomakuvat. Kerron lähteväni mökille ja saan peukunheilautukset pariltakin ohikulkijalta. Hyvää viikonloppua vaan!
Kerron siis itsestäni, mutta keskitän huomiotani myös muihin. Facebookin ansiosta olen vaihtanut vuoden sisällä satojen kilometrien päässä asuvien serkkujeni kanssa useamman kommentin kuin moneen vuoteen sitä ennen. Samoin kuin opiskelukavereitteni. Kielikurssireissulta sain pari mukavaa tuttavuutta, joiden FB-frendi nyt olen. Aikaisemmin olisimme vaihtaneet ehkä osoitteita tietäen, ettemme kuitenkaan kirjoita edes postikorttia.
Tässä pitäisi tietysti - ennen kuin alkaa kommentoida tutkijan sanomisia - etsiä jostain yhteisön ja yhteisöllisyyden määritelmiä. Matikainen kun sanoo, että "Facebookia ei tulisikaan kutsua yhteisöpalveluksi vaan ennemminkin verkostopalveluksi. Facebookia kun käytetään enimmäkseen juuri yksilöiden väliseen yhteydenpitoon."
Minusta kuitenkin ihmiset, joihin pidän yhteyttä, ovat osa yhteisöäni. Enhän minä torillakaan hevin ventovieraille ala puhua, edes täällä Itä-Suomessa. Tuttavani eivät kenties kaikki tunne toisiaan, mutta voisin hyvin kuvitella heidät vaikka synttäreilläni tutustumassa. Siihen, että en ole kaikki frendejäni välttämättä tavannut elävässä elämässä, en nyt tässä puutu. Se tuntuu olevan monelle nettiin ja sosiaaliseen mediaan epäluuloisesti suhtautuvalle liian iso pala, ainakin alussa.
Ehkä olen lähtenyt mukaan Facebookiin, Jaikuun ja Qaikuun sopivassa vaiheessa. Ennen liittymistäni olin kuullut jo muiden kommentteja, joten en odottanut ihmeitä. Tietysti myös avoin asenne on ollut avuksi. Olen oikeasti kiinnostunut, mitä ihmisille kuuluu.
Vielä teeskentelystä. Hesarin jutussa puhuttiin siitä, että Facebook-statukseen kirjoitetaan mieluummin "söin sushia" kuin "tein makaroonilaatikkoa". Eivätpä ole lukeneet Siskoni statuspäivityksiä. Monien lailla hän kyllä kertoo lapsiperheen arjesta, mutta peruspositiivisesta. Eihän niitä elämän suurimpia murheita torilla puhuttaisikaan. Niitä varten tavataan kahden kesken tai pienellä porukalla viinilasillisen äärellä.
Tekstit
4 kommenttia:
Hankaluuksia syntyy, kun laaja ilmiö kutistetaan tiiviisiin tulkintoihin, varsinkin, jos evidenssi on suppeaa tai jopa subjektiivista.
Tässä on vielä mukana se, että jos tutkija sanoo jotain, vaikkei taustalla olisi edes tutkimusta vaan hänen omia johtopäätöksiään, sanomisen painoarvo on suurempi, kuin jos Miettisen Kaisamaija sanoo jotain.
Näemmä viime aikoina on myös syntynyt vahva mielikuva siitä, että sosiaalinen media on = Facebook, Twitter ja Galtsu.
Kai noissa esittämissäsi havainnoissa on taas kerran kysymys tuohon ystävä -sanaan liittyvistä niin vahvoista tunteista. Ehkä jotkut kokevat, että weppimaailman ystävyys ja yhteisöt jotenkin muka pilaavat tuon ystävyyden arvon. Ja ehkä ei myöskään olla oivallettu näitä uudenlaisia "ystävyyden" sävyjä ja wepin niille tarjoamia työkaluja.
Pitäisiköhän ruveta käyttämään enemmänkin termiä kontakti. Se taas suomenkielessä vaan kuulostaa niin kylmältä ja jotenkin laskelmoivalta - vaikkei se sitä sosiaalisen median käsitteistössä välttämättä olekaan.
Oli ystävyyden taso millainen tahansa, kieltämättä näissä sosiaalisen median maailmoissa tulee oltua vuorovaikutuksessa ja käytyä kivaa ajatustenvaihtoa ihmisten kanssa joihin ei ilman näitä välineitä ikimaailmassa tulisi törmättyä - ja se jo sinänsä on iso juttu.
Hei! Satuin surffaamaan blogiisi ja luin muutamia kirjoituksiasi. Taitaa olla ensimmäinen kerta, kun kommentoin entuudestaan tuntemattoman ihmisen blogia, mutta nyt on ihan pakko! Sanoit tuosta Facebookista niin naulan kantaan, että teki mieli huutaa hurraata täällä ihan oikeasti! Luin myös samaa Opettaja-lehden juttua ja pahoin pelkään, että se kuvaa valitetttavan hyvin tilannetta monessa koulussa. Facebook-jäsenyyttään saa selitellä ja jos You Tubesta löytyy opetukseen täsmävideo niin sekin tuntuu olevan enemmän kuin arveluttavaa... Mukavaa ja aurinkoista syksyn alkua sinne toiselle opettajalle! Palaan varmasti lukemaan blogiasi uudemmankin kerran!
Toivottelee keski-ikäinen ope ja äiti, jolla on sekä oma lapsi että oma äiti Facebook-ystävinä :)
Yksi asia, mikä voi hyvinkin muuttaa FB:n luonnetta enemmän yhteisöpalvelun suuntaan, on esimerkiksi Twitteristä tuttu @Mentions.
http://mashable.com/2009/09/10/facebook-mentions/
Ihmisten täggääminen statuspäivityksiinhän linkittää ihmisiä enemmän toisiinsa. Viestit pysyvät näkyvillä ystäville, mutta toimivat suorina keskustelunavauksina tai ainakin viittauksina toisiin käyttäjiin.
Lähetä kommentti