Nyt kun sikainfluenssa jyllää, kuulee monen suusta, miten tyhmää on vouhkata taudista, joka on ihan sama kuin mikä tahansa kausi-influenssa. Totta on, että varmaan vasta tämän epidemian aikana on monelle kirkastunut, miten paljon tavallisenkin influenssan jälkitauteihin kuolee ihmisiä. Minusta on silti hyvä, että asiasta nyt puhutaan.
Jostain luin, että nyt suomalaiset ovat oppineet pesemään käsiään. Mielestäni se ei näy missään. Olen edelleen yksi harvoja ja usein ainoa, joka menee ennen ruokailua tai kahvihetkeä käsienpesulle. Joka tapauksessa tietoisuus käsihygieniasta on ainakin lisääntynyt.
Se, että kausi-influenssaankin kuolee ihmisiä, ei lohduta kaikkia meitä, joiden läheisellä on sikaflunssa. Mitä nuorempi potilas, sitä huolestuneemmat sukulaiset ja ystävät. Eikä huolestumisen tunnetta vähennä se, että lähipiirissä on vanhempaakin väkeä. Emme haluaisi menettää ketään.
Okei, huolehtiminen on turhaa, mutta tunnetta on vaikea välttää. Jos pelosta ei saa edes puhua, tuntuu vielä pahemmalta. Kuolemasta ei paljon puhuta, eikä sitä haluta ajatella. Mutta silloin kun kuoleman ajatteleminen painaa oloa, niin toivon kaikille kumppania tai ystävää, jonka kanssa asiasta puhua. Yksin pelkääminen ei auta ketään eikä mitään.
Pahan päivän varalle tarvitaan ruokaa, laumaa ja hyvinvointia
-
Tänään 9. tammikuuta ilmestyi uusin kirjani, Pahan päivän varalle (Tammi)
Kun kriisi, pieni tai suuri, iskee, tarvitsemme ruokaa ja vettä.
Tarvitsemme myös...
10 kuukautta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti