Kuvassa mukana - vaikka ei haluaisi

Tänä kesänä on tullut vastaan monia uutisia kuvaamisesta ja kuvien käytöstä. Heinäkuussa keskusteltiin siitä, saako maauimaloissa kuvata (Hesarin juttu) ja nyt elokuussa tuli julkisuuteen uutinen miehestä, joka kuvasi salaa naisten takapuolia.

Kuvaamisesta ja kuvien julkaisusta myös keskusteltiin Tuuliossa, jossa olin "sukupuolineutraalissa nettitapaamisessa" Kollegan ja Nettituttujen kanssa. Keskustelu jatkui Qaikussa, kun Tuulion reissun kuvia alkoi ilmestyä Facebookiin ja Flickriin. Juttelin kuvien julkaisusta myös Siskontytön kanssa, kun odottelin Siskon luona pääsyä tietokoneelle. Hän lataili kesän kielikurssikuvia Facebookiin ja mietti samalla, kenen kaikkien kuvia - ja millaisia - on ok julkaista.

Kenestä saa ottaa kuvia? Millaisia kuvia? Pitääkö kysyä lupa? Mihin kuvia saa käyttää? Missä julkaista?

Tässä - niin kuin niin monessa asiassa - tuntuvat olevan vastakkain laki ja säännöt ja hyvät tavat. Ymmärtääkseni lain mukaan julkisella paikalla saa kuvata ketä vain ja vaikka kuinka läheltä, kunhan  ei tunge samaan toilettiin tai sovituskoppiin. Kuvien julkaisu on sitten toinen juttu.

Se, että jokin on lain mukaan sallittua, ei tee asiasta välttämättä suositeltavaa. Naisten hameiden alle kurkistelemisen luulisi olevan vain ajattelemattomien pikkupoikien puuhaa. Näinä nettipornon aikoina ei ole ongelma nähdä paljasta pakaraa ilman että kuvailee naisia vastoin heidän tahtoaan. Tosin ei pornokuvienkaan naisten omasta tahdosta voi aina varma olla. Sen verran olen ihmiskauppaa käsittelevistä uutisista ymmärtänyt.

Pedofiilit ja hameiden alta kuvaajat ovat ilman muuta ääriesimerkkejä. Kuvausongelma, tai lähinnä julkaisuongelma, on kuitenkin edessä nykyään vähän jokaisella, joka on Facebookissa, lataa kuvia Flickriin tai vastaaviin ja bloggaa. Aikuista käytöstä on kysyä lupa ja kunnioittaa muiden halua olla näkemättä kasvojaan kuvapalveluissa tai Facebookin seinällä. Syitä haluttomuuteen nähdä omia kuviaan julkisesti kun on monia, eikä kuvaaja välttämättä edes osaa kuvitella niitä.

Oman lisänsä soppaan tuo murrosikä. Eilisessä Hesarissa rehtori Jari Andersson moitti apulaisoikeuskanslerin päätöstä, jonka mukaan Espoon kouluissa ei voida kieltää kuvaamista, videointia tai nauhoittamista sananvapauden nimissä. Sananvapaus on ehdottomasti puolustettava oikeus, mutta opettajana en voi muuta olla kuin samaa mieltä Anderssonin kanssa. Parasta tietenkin olisi koulu ilman kieltoja. Koulu on kuitenkin paikka, jossa asioita opiskellaan. Jos lapset ja nuoret osaisivat käyttää kameroita ja nettiä vastuullisesti, ei kieltoja tarvittaisi. Koska he eivät vielä osaa, säännöt auttavat heitä oppimaan. Kuvauskiellostakin huolimatta koulut ovat joutuneet selvittämään erilaisia kiusaamistapauksia, joissa on ensin otettu kuvia ilman lupaa, lisäilty niihin tekstejä ja sitten julkaistu ne tietenkin netissä.

Olin eilen Miehen, miehen Veljen ja hänen Vaimonsa kanssa Tammelan Hakkapeliittapäivillä, jossa riittää kuvattavaa. Keskustelimme sielläkin miehen Veljen kanssa, kysyäkö työnäytöksiä antavilta käsityöläisltä lupa kuvaan vai ei. He ovat tulleet julkiselle paikalle, jopa tavallaan esiintymään, joten on selvää, että heitä kuvataan. Silti jätin luvan kysymättä vain, jos kuvattavallani oli meneillään keskustelu tai kaupankäynti. Muussa tapauksessa kysyin - ja joka kerta sain luvan. Kännykällä täytyy mennä niin lähellekin, että minusta olisi noloa vain tunkea viereen, räpätä kuva ja poistua paikalta. Eli vaikka minulla olisi lain suoma oikeus mennä viereen ja ottaa kuva, ei se minusta ole korrektia käytöstä. Nyt kun olen lueskellut aiheesta käytyä nettikeskustelua, mm. blogissa Oikeus ja kohtuus, en ole enää varma, onko ok julkaista kuvia kuvablogissani. 

Nettikeskustelut (ei ym. blogissa) aiheesta ovat kyllä huippua luettavaa. Esimerkiksi Turun salakuvaajatapauksesta keskusteltaessa yleinen tuntuu olevan asenne, että jos jokin ei ole erikseen kiellettyä, sitä saa tehdä. Kiintoisaa luettavaa ovat myös feministi-runkkari-maahanmuuttaja -kommentit, jotka saadaan näemmä mukaan keskusteluun kuin keskusteluun. Harvassa tuntuvat olevan valokuvaaja Peter Forsgårdin tapaiset älykkään maltilliset keskustelijat. Hän ottaa kiihkottomasti kantaa myös Turun tapaukseen.

Hetken mietin tämän jutun yhteyteen tulevaa kuvaa valitessani, pitäiskö pyllistää läppärin kameralle, mutta päätin kuitenkin näyttää paremman puoleni ja tämän kesän suosikkikampaukseni. Saparoita käyttäessä eivät hiukset liimaannu näillä helteillä niskaan.