Puutarha hoitaa

Mahtava tunne! Kun saa valmiiksi jotain konkreettista, josta on jopa jotain hyötyä, tulee hieno olo. Kerron tässä tarkkaan yrttimaan perustamisen, koska olen niin tyytyväinen tulokseen. Jokainen työvaihe vei aikaa ja rasitti kroppaa, muttei päätä. Mieli lepää, kun tekee jotain, mitä ei tarvitse ajatella, vain tehdä.

Teimme tänään siis yrttimaan. Kuvissa tuore tulos monelta kulmalta. Tyhjään ruukkuun tulee ensi kesänä krassi tai jokin muu värikäs kiipeilevä kasvi.

Yrttimaan tekeminen oli hauskaa. Naapurin isäntä oli jo viime kesänä käynyt kaivamassa nurmelle pyöreähkön kuopan. Nurmituppaista ravistelimme mullat kuoppaan. Muistan, miten multa pöllysi ja miten koko homma tuntui niin turhauttavalta: miten saisimme kuopan täyteen. Istutin viime kesän lopussa ruukuissa kasvaneet yrtit yhteen ryppääseen kuoppaan ja toivoin, että ne selviäisivät talven yli.

En viime kesänä vielä tiennyt, että kukkamaan voi perustaa vaikka suoraan nurmen päälle. Jos olisin lukenut metodista aikaisemmin, olisi yrttimaa ollut valmis jo viime vuonna.

No, tänä kesänä eivät säät paljon pihanhoitoon innostaneet, ja kukkapenkin tekeminen alkukesästä vei liiat innot enempään kaivamiseen. Kuoppa kasvoi pillikettä ja muuta rikkaruohoa, mutta niin myös ruohosipulia, piparminttua ja salviaa.

Tänään lähdimme aamulla käymään puutarhamyymälässä. Meillä kävi tuuri, sillä perennat olivat puoleen hintaan ja ruusuntaimia sai kolme kahden hinnalla. Mukaan tarttui paria yrttiäkin, joten kuoppa oli kunnostettava.

Mies olisi halunnut kaivaa pillikkeet ylös, mutta koska olin jo perustanut yhden kukkapenkin sanomalehtimenetelmällä, niin kieltäydyin. Yhtään ei kaiveta, jos ei ole pakko! Levitimme sanomalehtiä kuopan pohjalle, kastelimme ja kärräsimme päälle multaa. Kuuma tuli, mutta lopputuloksena oli ovaalinmuotoinen maa, jonka reunukseksi panimme tiiliä. Mies ennustaa, että ne rapautuvat, mutta koska niille ei ole ollut moneen vuoteen mitään käyttöä, niin saavatpahan olla hyödyksi rapautuessaan.

Sitten istutin edellisvuotiset, tänä kesänä ostetut kukkapenkin reunaan kaivetut ja ruukkuun istutetut ja tänään ostetut yrtit sekä naapurin emännältä saadun kurkkuyrtin. Lopuksi asettelimme jäljelle jääneet tiilet "hysteerisen näköisesti", kuten Mies sanoi. Valmis!

En mielelläni kutsu pihatöitä puutarhanhoidoksi, koska se kuulostaa niin hienolta. Puutarhalehtien puutarhat ovat aina niin upean näköisiä, ja niiden omistajat tietävät paljon kasveista. Minä olen istuttanut "kukka per kesä" -periaatteella penkkejä pitkin pihaa ilman mitään suunnitelmaa, joten tulos on kasvien ja värien sekamelska. En tunne tai en muista kukkien nimiä. Emme myöskään hoida pihaa aktiivisesti. Kasvit ovat kaikki perennoja tai ruusuja, jotka pärjäävät itsekseen.

Joka viikonloppu ja koko kesä on kuitenkin hommaa, jos sitä haluaa tehdä. Olen ajatellut, että minä en niinkään hoida puutarhaa, vaan se hoitaa minua. Rikkaruohojen nyhtäminen, kompostin möyhiminen tai mullan kärrääminen vaativat juuri sen verran keskittymistä, että mitään muuta ei oikein tule mietittyä. Siinä on pihanhoidon paras puoli. Puolensa on myös hetkillä, jolloin näkee kasvin kukkivan tai nyppii timjaminvarsia ruoan mausteeksi.