Uusi opettaja uudenlaisille oppilaille

Hesarissa oli tänään juttu jyväskyläläisistä kasvatustieteilijöistä, jotka kouluttavat uudenlaisia opettajia. Hyvä, että koulutus kehittyy. Juttu jäi kuitenkin kaivelemaan mieleen (toimittaja voi onnitella itseään: otsikointi oli juuri riittävän provosoiva), ja kun kaivoin konkreettisesti ruusuntaimille kuoppia, ehdin ajatella asiaa.

Osasyy ärsytykseeni on ilman muuta se, että ei tietenkään ole kiva, kun omaa ammattikuntaa arvostellaan. Tämä koskee varmaan kaikkien ammattien edustajia. Uskon tosin, että monessa muussakin ammatissa on ihmisiä, jotka ovat väärällä alalla.

Osa johtuu siitä, että arvostelua kohdatessa alkaa miettiä omaa toimintaansa ja epäillä, että kuuluu juuri jutussa mainittuun opettajien kolmasosaan, joiden ei pitäisi olla ammatissa. Tunnen monia opettajia - itseni mukaan lukien - jotka usein epäilevät oman osaamisensa riittävyyttä. Itsesyytökset ja epäonnistumisen kokemukset ovat minulle tuttuja. Tunne, ettei koskaan riitä, on erittäin tuttu.

Mutta osa ärsytyksestä johtuu ilman muuta tarpeesta puolustautua. Usein kun koulua arvostellaan, puhutaan opettajista. Ymmärrän tietysti, että opettajista on helppo puhua. Meillä jokaisella on ollut opettajia. Minäkin muistan melkein kaksikymmenvuotisen oppilas/opiskelijaurani ajalta muutamankin opettajan, joka todella oli väärässä paikassa. He ovat kuitenkin olleet poikkeuksia. Suurin osa opettajistani on ollut ammatilleen omistautuneita ihmisiä.

No, Hesarin jutun ydin oli tietysti opettajankoulutuksen muuttuminen, ja kuten jo sanoin, on hyvä, että sitä kehitetään. Ilman muuta muuttunut maailma ja muuttuneet oppilaat tarvitsevat opettajia, jotka osaavat entistä paremmin suhtautua muutoksiin.

Kuitenkin olen sitä mieltä, että vaikka opettajankoulutukseen löytyisi joukoittain ihmisiä, joilla on "kyky kohdata toinen ihminen, kyky kohdata ja sietää erilaisuutta, kyky ja halu luoda suhteita - muun muassa vanhempiin", mutta jos koululle ei anneta lisää resursseja esim. ryhmäkokojen pienentämiseksi, erityislasten ja -nuorten ohjaamiseksi ja taito- ja taideaineiden opetuksen lisäämiseksi, niin nämäkin kyvykkäät opettajat voivat huomata pian olevansa väärässä paikassa.

Voi tietysti sanoa, että tässä nyt koira älähtää kalikan osuessa. Joka tapauksessa jään odottamaan, millaista keskustelua juttu saa aikaan.