Sisältää voimakkaita kohtauksia, jotka saattavat olla haitallisia

Heräsin aamuyöllä suu auki äänettömään huutooni. Näin unta, jossa erinäköiset pahikset seurasivat minua monenlaisin asein varustettuna. Mukana oli pyssyjä ja miekkoja sekä niitä itämaisen näköisiä keihäitä, joilla taistellaan. Rosvot olivat sekä ninja- että kaapuasuisia kuin myös pukuihin ja univormuihin pukeutuneita.

Olin valveilla, mutta silmieni edessä leijui vielä joukko minua uhkaavia kasvoja. Katselin vuoroin kattoon ja seinille, mutta ne eivät kadonneet. Mietin hetken Miehen herättämistä, mutta nousin sitten juomaan vettä. Piti oikein pakottaa itseni katsomaan tuvan ikkunasta pihalle: ei siellä mitään tai ketään ole.

Tämä tapahtui pari viikkoa sitten. Tajusin jo silloin yöllä, että Matrix-elokuvahan se alitajunnassani kummitteli. Tänä viikonloppuna olen ollut viisaampi ja pannut Matrixin kolmososan tallennukseen. Katselen sen jokin valoisa iltapäivä.

Olen kuullut joskus ihmisten naureskelevan elokuvien ja sarjojen edellä sanottuja varoituksia. Minua ne eivät naurata, koska tanakasta keski-iästä huolimatta voimakkaat kohtaukset vaikuttavat minuun.

Erityisesti liikkuva kuva tärähtää tajuntaan ja tekee sitten paluun yöllä. Mutta myös teksti vaikuttaa minuun. En varmaan koskaan unohda opiskeluaikoina (lähes 20 vuotta sitten) lukemaani Dylan Thomasin Valkoinen hotelli -kirjaa. Sitä muistellessani nousee yhä yököttävä tunne, vaikka en enää muista siitä kuin yhden kohtauksen. Sekin on ihan tarpeeksi.

Yksi syy, miksi luen mieluummin kuin harrastan elokuvia, on juuri kuvien voimakas vaikutus. Lukiessa voi "nähdä" tapahtumat pieninä tai etäännytettynä, mutta varsinkin elokuvissa kuvat vyöryvät päälle. Suosikkielokuviani ovatkin komediat ja fantasiatarinat, joiden päällekäyvät kohtaukset voi pienentää ajattelemalla, että tämä on keksittyä. Olen jättänyt monta hyväksi kehuttua elokuvaa katsomatta, koska tiedän niiden aiheuttavan unettomia aamuöitä tai painajaisia.

Tämä juttu lähti liikkeelle Hesarin kulttuurisivun jutusta, jossa elokuvaohjaaja Fernando Meirelles kertoi tulleensa pahasti yllätetyksi Blindness-elokuvan testikatselussa, kun osa testiyleisöstä käveli ulos. "Tai oikeastaan voi sanoa, että järkytyin", Ohjaaja Fernando Meirelles sanoo. "Reaktio oli niin raju." Testiyleisö näki Meirellesin mukaan leikkausversioista kuudennen – ja kolme raiskauskohtausta.

Minua ei testiyleisön reaktio yllättänyt yhtään. Olisin varmaan ollut uloskävelleiden joukossa. (Tosin minua ei varmaan ikinä valittaisi testikatsojaksi.) Ohjaaja teki muutoksia elokuvaansa, mutta en usko, että haluan nähdä sitä.

Joskus minua harmittaa, että en pysty osallistumaan elokuvakeskusteluihin, mutta toisaalta ei kaikkea ole pakko harrastaa. Olen tosin keksinyt keinon, joka vähentää elokuvan vaikutusta. Luen ennen katselua esim. Wikipediasta juonen. Kun tietää, kuka tappaa kenet ja miten, ei kuva ole enää niin vahva. Tällä tavalla olen selvinnyt mm. Kill Bill -elokuvista.

Olen avoimesti kertonut sukulaislapsille, että en uskalla katsoa pelottavia elokuvia. Jos joku heistä "on tullut" minuun, niin tietääpähän ainakin, ettei ole ainoa, jota pelottaa. Huomenna menen muuten tädin ominaisuudessa katsomaan lasten kanssa Jyväskylän kaupunginteatteriin Kuka pelkää noitia? -näytelmää. Toivottavasti toteutuksessa ei ole liian voimakkaita kohtauksia. Voisivat penskat nolostua, jos tätsy ei uskalla katsoa.