Porkkanaturisti

Ensimmäinen porkkanareissu on ohi. Hauskaa oli. Saimme Ystävän kanssa vastata pariinkin otteeseen ihmettelyyn ja ihasteluunkin, koska olimme tulleet paikalle hieman yli sadan kilometrin päästä - bussilla tietenkin.

Ravintola Juttutupa oli minulle uusi tuttavuus. Olen käynyt opetushallinnon järjestämissä koulutuksissa ja projektiseminaareissa Paasisalissa, joten oli iloinen yllätys löytää rento ravintola nurkan takaa. Sijainti kirvoitti melko erikoisia juttuja: harvemmin olen jutellut terassilla sisällissodasta. Nyt muisteltiin historian vaheita ja kuultiin mielenkiintoisia sukutarinoita.

Musiikkipuoli jäi vähemmälle. Gommin ja Pommin esiintyminen toki piti kuulla, ja loppuviikonlopuksi jäikin päähän soimaan "Kuinka saisin rikki kookospähkinän?"

Tapahtuman teemasta puhuttiin paljon. Tunsin olevani ajoittain vieraalla maalla, kun asiaa paljon pohtineet vaihtoivat mielipiteitä. Vakavasta aiheesta huolimatta ilta oli hauska. Tapasin uusia tuttavuuksia, oli kivoja ihmisiä ja paljon naurua.

Rahaa meni, totta kai. Mutta ruoka oli hyvää, ja jäätelö mahtavaa. Eikä siiderikään pahalta maistunut. Siitä on melko pitkä aika, kun olen viimeksi istunut ravintolassa, mutta muistikuvissani meno on ollut villimpää. Tuloksesta (yli 6000 euroa normaalia parempi myynti) päätellen ruokaa ja juomaa kului, mutta tunnelma oli hyvä. Ei örvellystä tai tappelunujakoita.

Kunnon turistin lailla kerroin tietysti kotiväelle ja kavereille, miten reissu meni. Samalle viikonlopulle sattui lukupiirin ensimmäinen tapaaminen, ja mustikkapiirakan ääressä puhuimme paitsi lukemastamme kirjasta myös kulutustottumuksista. Siskokin oli perehtynyt asiaan Hesarin avulla. Seuraavaan tempaukseen yritän houkutella hänetkin mukaan...