Perjantaina oli Älä osta mitään -päivä. Sain siitä vihiä ainakin Halo Efektin ja Maurelitan kautta. Liityin jopa aiheeseen liittyvään Facebook-ryhmään tai johonkin.
Sitten Sisko soitti minulle perjantaina juuri, kun kiertelimme Ikeassa. Totta kai hänen piti vitsailla Porkkanamafiasta ja kuluttaja-aktivismista, enkä voinut muuta kuin myöntää: tähän tempaukseen en lähtenyt mukaan.
Tämä viikonloppu on harvinainen tänä syksynä: olemme Miehen kanssa kahdestaan mökillä. Jostain syystä kesän jälkeen ei monta tällaista viikonloppua ole ollut, joten en halunnut ehdottaa Miehelle, että lämmittäisimme purkkihernekeittoa. Tosin tämän päivän ruokalista meni uusiksi, kun löysin kalafilepaketista madon. Ohut valkoinen matonen kiemurteli paperilla niin, että ruokahalu meni, melkein.
Kävimme siis ruokakaupassa, mutta myös Jumbossa ja Ikeassa. Ostimme joululahjoja ja uudet pussilakanat Stockmannilta (-20 % alennus) sekä uuden yöpöydän sieltä Ikeasta. Mökille ajaessamme juttelimme päivän teemasta: herkkujen lisäksi tarpeettomiksi ostoksiksi voisi laskea pöytäkynttilät ja lasiastian, joista rakennamme adventtikynttelikön. Kaikki muut ostokset olivat joko ruokaa tai pitkäaikaiseen käyttöön tarkoitettuja tavaroita. Joululahjoiksikin menee tänä vuonna erityisesti käyttötavaraa: pyyhkeitä, astioita ja vaatteita. No kirjoja tietenkin, mutta eivät ne minusta turhuutta ole. Niin kuin eivät ole lelutkaan - duplot ja legot - niillä leikkii vielä monta lasta.
En halua pitää adventtikynttilärakennelmaakaan turhana. Meillä oli tänään mukava päivä, kun Mies teki kynttilöihin plootulevyt numeroineen ja minä tein havukransseja. Alamme pikku hiljaa valmistella joulua. Seuraavien neljän sunnuntain aikana sytytän kynttilät ja hiljennyn hetkeksi.
Otsikon mukaisesti olen ostamatta jonakin toisena päivänä. Aika monena itse asiassa. Vaikka käynkin usein kaupassa, niin en sentään joka päivä. Ja tärkeämpää kuin kuinka usein ostaa, lienee se, mitä ostaa.
(Kuva on hieman huono. Kännykkäkamerassani on ilmeisesti jotain vikaa, mutta tunnelma varmaan välittyy)
Tekstit
2 kommenttia:
Kyllä tärkeintä loppupeleissä on se mitä ja paljonko ostaa kuin että milloin ostaa.
Itseasiassa minullakin meni pieleen se "elä osta mitään" -päivä. Minullahan on tämä ilmastonkin kannalta surkea pahe, tupakointi - ja kuinka ollakkaan en muistanut varautua päivään... Ostin siis tupakkiaskin ja kissanruokaa - kun molemmat oli finaalissa. Eli tarkoitus oli parempi kuin mitä nyt kykenin toteuttamaan.
Mutta yhden päivän repsahduksen voi korvata jatkossa. Urakkaa riittää.
This work is Art!
Congratulations!!!
Lähetä kommentti