Mies tuli eräs päivä kotiin ja kertoi, että Gigantissa olisi yleiskone tarjouksessa. Tiesin heti, että hän tarkoitti jotakin Kenwoodin mallia. Hän on puhunut sellaisen hankkimisesta jo pitkään, ja kun olen toppuutellut kalliin laitteen hankintaa, niin hän jopa lupasi sitten leipoa leivät.
Ilmeisesti Kenwood uusii mallistoaan, joten saimme ison yleiskoneen normaalia halvemmalla. Silti euron alle 500 tuntui kovalta summalta. Tosin tiedän, että tässä on meille laitetta parhaimmillaan vuosikymmeniksi. Tapasin juuri tänään vanhan Työkaverin, joka kertoi vieläkin tekevänsä taikinaa vuonna 1979 hankitulla koneella.
No, kone seisoo nyt työpöydällä, ja sillä on jo tehty sämpylöitä, pullaa, leipiä ja blinitaikinaa. Äänekäshän se on, mutta tekee pullataikinan viidessä minuutissa. Emme ole laskeneet, kuinka paljon esim. puolen litran leipätaikinan ainekset maksavat, mutta uskon, että itse tekemällä leipä tulee halvemmaksi. Tosin koneen hankintahinnalla olisi ostettu aika monta limppua!
Tärkeämpää kuin hinta on minulle yhdessä tekeminen ja leivän maku. Bonuksena on myös vähäsuolaisuus ja kuitupitoisuus. Jo ensimmäiseen sämpylätaikinaan panimme auringonkukan ja kurpitsan siemeniä, enkä malta odottaa, että saan uunituoretta pähkinäleipää. Pähkinäleipä vuohenjuuston ja jonkin hillon kanssa on herkkuani.
Voi olla, että Miehen into ei kauaa kestä, mutta jos kerran kahdessakin viikossa jaksaa sämpylät pyöräyttää ja pakastaa, niin kaupan leipää ei kovin usein tarvitse ostaa.
Tekstit
8 kommenttia:
Munkin pitäisi aloittaa tuo leivän itsetekeminen. Se ei ole enää kuin viitseliäisyydestä kiinni, sillä kotona on ollut jo kauan yleiskone (mikä on jäänyt hyvin vähälle käytölle).
Yhdessä vaiheessa luulin että käyttämättömyys jontuu siitä että kone on kaapissa piilossa ja nostin sen käyttövalmiuteen esille. Eipä ole lisännyt käyttöä. Se johtuukin laiskuudesta. =D
Täytyy heti kokeilla jotakin leipää, ruumiinrakenne on sellainen että pullasta kannattaa pysytellä etäällä. =D
Samat sanat pullasta! Mutta leipä on hyvää itse tehden.
Saas nähdä, jääkö kone käyttämättä. En tosin usko, koska Miehellä on vähän paineita näyttää, että se oli järkevä hankinta :)
Kyllähän me osattais taikina käsinkin vääntää, mutta vaivaaminen on aina ollut minusta se tylsin osa leivontaa (toinen on kuuman uunin vieressä päivystäminen ja kolmas taikinaisten astioiden putsaaminen). Nyt kun on kone, joka vaivaa, ja toinen, joka tiskaa, niin enää on esteenä tuo laiskuus.
Eka satsi ruisleipää uunissa!
Halon blogin kuljettamana löysin tänne. Pakko kertoa, että minulla oli synttärit muutama päivä sitten. Makeaa en viitsinyt tarjoilla työkavereille, vaan tein illalla sämpyl'taikinan, leivoin sämpylöitä ja pakastin raakoina. Aamulla otin jäiset sämpylät pussiin ja paistoin työporukan aamukahveille. Sain kamalasti kiitoksia, luultavasti paljon enemmän kuin josolisin tuonut kakkua.
Minustakin suolainen tarjoilu on parempi kuin makea, erityisesti kokouksissa ym. Tosin töissä mikä tahansa tarjoilu on yleensä iloinen yllätys ja kelpaa.
Tähän mennessä olemme ostaneet yleiskoneen hankkimisen jälkeen yhden leivän. Seki lähti mukaan vähän kuin malliksi: tomaatti-juustokierre tms. Mies lupasi seuraavalla kerralla vehnäleipää, osan voisi maustaa jotenkin.
Sain joululahjaksi Kenwoodin yleiskoneen leivän tekoon. Sitten yritin etsiä netistä ohjeita koneen käytöstä leipätaikinan teossa. Kertokaa te yleiskonetta käyttäneet, pistetäänkö ainekset kulhoon samassa järjestyksessä ja yhtä hitaasti kuin käsin vaivatessa. Vai onko jokin muu järjestys. Esimerkiksi pistetäänkö kaikki kulhoon saman tien? Tein nyt taikinan, joka tuntui kokonaisuudessaan lähinnä vain tarttuvan taikinakoukkuun. Nyt leivät ovat uunissa ja näyttää ihan hyvältä, mutta hiukan epäilytti tuo vaivausvaihe... Niinkö se menee?
Hei Anonyymi! Kirjoitin kokonaan uuden tekstin leipomisesta ja pyysin mieheltä selostuksen siitä, miten hän tekee taikinan.
Aloitellessamme leivän tekoa etsin minäkin ohjeita netistä, mutta en muista löytäneeni suomeksi. Ruotsiksi ainakin on ihana Pain de Martin -blogi. http://paindemartin.blogspot.com/
Olisi kiva kuulla, miten ensimmäinen taikina onnistui ja jos seuraat Miehen ohjetta, oliko lopputulos erilainen. Uskon tosin, että kotona leivottu voittaa aina marketin muovipussileivän.
Kaikki kunnia toki leipomoille ja leipätehtaille. Kaikki mehän emme kuitenkaan pysty tai ehdi leipomaan itse.
Entinen Anonyymi tässä uudella nimellä kertoo, miten leivät onnistuivat. Hyvin onnistuivat, nousivat nätisti ja paistuivat oikein oivallisiksi. Eli ilmeisesti taikinan tarttuminen koukkuun ei ole ongelma...
Myös luumukakun taikina syntyi tosi helposti - vaarana on nyt se, että meillä on tästä lähtien aina kakkua ja tuoretta leipää kotona. No, lenkillähän se lähtee.
Lähetä kommentti