Mitä minä ennen tein unettomina öinä, kun ei ollut internettiä? Iltakouluun siirtymisen jälkeen nukkumisvaikeuteni muuttuivat. Aikaisemmin heräsin aamuyöstä ihmetteleen ja ahdistumaan. Nykyisin en saa unta. Nytkin kello on 00.44 ja vitsit vähissä.
En tiedä, pahentaako vai parantaako verkossa pyöriminen tilannetta. Ennen vanhaan olisin pyörinyt sängyssä ja odotellut yön pahinta ääntä: sanomalehden kolahtamista postiluukusta. Nyt voin tutkiskella kavereiden Facebook-profiileja ja blogeja ja lueskella uutisia. Tänä yönä on todellisia uutisia odotettavissakin: kumpi muuttaa Valkoiseen taloon, McCain vai Obama?
Tiedän kyllä, että pitäisi kuntoilla ja rentoutua. Kolmen viikon on-off-flunssa on vain vienyt ulkoiluhalut. Eikä se rentoutuminenkaan niin helppoa aina ole.
Pahinta tässä on ehkä syöminen. Kun valvoo tarpeeksi pitkään iltapalan jälkeen, niin on taas nälkä. Ottaisinko viilin? Vai olisikohan jäätelöä enää?
Tekstit
1 kommentti:
Nuo nukahtamis-uni-asiat ovat tosi kinkkisiä. Aikamme eräs vaivoja on unettomuus. Yhdeltä osin kyse on ihmisen biologiasta ja toiselta osin ihmisen mielen virityksistä. Mutta laajemmin asia koskee yhteiskuntaamme ja kultturiamme.
Ne ihmiset, joiden temperamentti ja biologia ei häiriinny herkästi, 7/24-yhteiskunta ei aiheuta ongelmia. Monille kuitenkin aiheuttaa. Virittyminen on haitaksi. Netti viihdyttää yön yksinäisinä hetkinä, mutta jatkuvasti valmiustilassa oleva maailma toisaalta pitää monia ihmisiä ikuisessa valmiustilassa.
Muistan, miten pilapiirtäjä Kari Suomalainen kuvaili tätä maailmaa, hän kun päivysti mentaalisesti ilman tiedostavaa mieltä joka hetki hyviä aiheita. Uni ja rentous kärsi.
Hyvä, jos tunnistaa itsensä, oman tyylinsä. Uniasioihin kannattaa hakea herkästi apua, sillä kroonistunut vaiva voi olla äärimmäisen hankala (kuten levottomat jalat).
Meditoinnilla on saatu hyviä tuloksia, samoin joogalla. Itse olen flow-ihmisiä, siis lähinnä lapsi. Ikäviä tilanteet, kun joku ryhtyy vertailemaan, että hoo sinä teet näitä ja näitä asioita ja näin ja näin paljon töitä. Minä valitettavasti kuulun niihin onnekkaisiin, jotka nukkuvat kuin tukki. Ja sen lisäksi osaan sulkea mentaalisesti ovia. Hyvin harvoin mieleni on ylivirittyneessä tilassa. Sen verran kokemusta on, että tiedän sellaisen olotilan tuhoisuuden.
Omaa fysiologiaa PITÄÄ kunnioittaa. Jos kuuluu stressiherkkiin ihmisiin, ei kannata verrata itseään muihin vaan rakentaa rajoja työn ja levon välille. Kehoa on kuunneltava. Keho tietää ja jos sitä ei kuuntele, jossain muussa kohdassa ennen pitkää murtuu. Lahjomaton.
Työelämä tekee suurimmaksi osaksi vääriä tekoja, kun yrittää saada ihmisistä parhaan mahdollisen tuloksen.
Lähetä kommentti