Lukijalounaalla

Luen kaikki mahdolliset lehdet, joita käsiini saan. Nappaan erilaiset ilmaisjakelulehdet telineistä, tilailen uusien lehtien tarjouspätkiä ja lainaan ystäviltä ja sukulaisilta kaikki liikenevät. Yritän näin äikänopena pysyä tekstilajeissa ajan tasalla. Ei lehtien lukeminen kuitenkaan työtä ole, vaan olen aidosti kiinnostunut eri aiheista.

Suosikkilehteni on Kodin kuvalehti. Olen ollut tilaaja jo kauan. Aiemmin vähän mietin, olenko aivan kohderyhmää, mutta maanläheisten juttujen ja hyvien ruokaohjeiden (joita en koskaan tee) takia olen ollut on-off-tilaaja pitkään. Osallistuin tietysti lehden järjestämiin arpajaisiin, joissa palkintona oli tapaaminen päätoimittajan ja yhdeksän muun lukijan kanssa pitkällä lounaalla. Ja voitin!

Olin siis eilen Kotkan klubilla Satama-kabinetissa iloisen naisjoukon kanssa. Totta kai pikkukaupungissa joka tilaisuudessa on tuttuja, niin sielläkin. Lehti tarjosi lounaan, joka oli ok (alkukeittona tarjoiltu maa-artisokkakeitto oli tosi hyvää, mutta jotenkin minusta tuntuu, ettei omenastruudelin taikinan pitäisi olla hampaisiin tarttuvan tahkeaa, vaan rapean rasvainen), ja tilaisuuden kertoa itsestään ja keskustella lehdestä.

Päätoimittaja Leena Karo on viehättävä nainen, jolla on upea tapa saada aikaan keskustelua. Seurasin ihaillen, miten hän kyseli vuorotellen jokaiselta jotain ja sai aikaan leppoisan tunnelman. Toki joukkomme oli puheliaita naisia. Ja mitä elämänkokemuksia: yksi oli toipunut kahdesta vakavasta sairaudesta, toinen muuttanut työn ja perheen takia Suomen halki ja kolmas rakennuttanut Intiaan talon, jossa asuu puolet vuodesta.

Saimme kuulla muun muassa, että Kodin kuvalehden keskivertolukija on 40-kymppinen nainen, joten ainakin nyt olen juuri lehden kohderyhmää. Tosin lehdellä on lukijoita teini-ikäisistä eläkeläisiin.

Oli myös kiva - ihan ammatillisestikin - kuulla, miten lehteä tehdään. Mieleeni muistuivat lukioaikaiset haaveet ryhtyä toimittajaksi. Olin silloin liian arka enkä luottanut itseeni enkä siis hakenut tiedotusoppia lukemaan, kun "sinne on niin älyttömän vaikea päästä". Eipä silti, en ole opettajanuraani katunut. Vaikka vieläkin ovat maanantaisen uusintakokeen työt lukematta.

Valitettavasti en muistanut ottaa kameraa esiin, joten kuvituksena on samana päivänä otettu kuva Kotkansaaren suosikkinäkymästäni kuntosalini Lady Linen edestä. Satamanosturia ja merta kohti vievä alamäki, jonka toisella puolella on Palotorninvuoren puiston vihreys ja toisella puolella pari vanhaa taloa, kuvastaa sitä Kotkaa, josta pidän.