Kielimatkalta kotiutunut

Kaksi viikkoa Antibesissa menivät nopeasti. Vähän harmittaa näin jälkeen päin, etten kuitenkin tsempannut niiden koneiden kanssa ja kirjoitellut vaikutelmia paikan päältä. Olisin jopa saanut Opiskelukaverilta yhdeksi iltapäiväksi lainaksi läppärin, jossa oli qwerty, mutta päätin kuitenkin mennä rannalle...

Päällimmäinen muistikuva noista viikoista on kiire ja kosteus sekä kivat ihmiset. Kosteus siksi, että lämpötila oli koko ajan yli 25, yleensä 30. Ilmankosteuslukemia en tiedä, mutta koko ajan oli pieni hiki. Vain kahviloissa ja kaupoissa, joissa oli ilmastointi, saattoi hetken hengähtää.

Kivoja ihmisiä oli koulussa paljon. Tutustuin kahteen rouvaan, joiden kanssa ollaan nyt Facebook-frendejä. Puhuimme kolmen kansalaisuuden ryhmässämme englantia (ja opimme natiivipuhujalta paljon), joten ranskan harjoittelua ei ollut niin paljon kuin olisi voinut olla. Puhuimme kyllä asiasta ja olimme yhtä mieltä, että on parempi tutustua kunnolla kuin keskustella joka päivä siitä, missä kävimme edellisenä iltana ja mitä söimme. Jokaisen ranskan taito oli perustasoa, joten kovin kummoisiin keskusteluihin se ei olisi taipunut.

Kiirettä ei tosissaan ollut, vaan minulla oli vain kiireen tuntu. Lomalla ei tavallisesti ole aikataulua, mutta kielimatkalla joka päivä oli ohjelmaa ja olimme riippuvaisia bussiaikatauluista, joten kelloa tuli vilkuiltua vähän väliä. Olin matkalla Siskontytön kanssa. Hän oli juniorikurssilla. Usein koulun jälkeen tekstailimme iltapäivän ohjelmasta, josta sai etukäteen vain vähän tietoa, joten usein olin passissa odottamassa. Oma ohjelma varmistui vasta sitten, kun juniorien ohjelmasta oli tarkempi tieto. Tilannetta mutkisti vielä, että toinen uusi kaverini oli kurssilla vanhempi-lapsi -ohjelmassa, ja tytöllä oli erilainen ohjelma kuin muilla junioreilla.

Ranskan taitoni ei ehkä kehittynyt kieliopin kannalta, mutta rentoutta ja sujuvuutta sain ranskaksi reagointiin. Lisäksi jonkinlainen kielen rytmin tavoittaminen auttaa kuuntelemaan, vaikka asia muuten olisi liian vaikeaa. Esimerkiksi tämäniltaisen Monsato-dokumentin ranskankielinen toimittajaa kuuntelen mielelläni, vaikka sanasto on vaikeaa. Itse asia on todella karmea. Vaikutti siltä, että vaikka käytännön kierrättäminen ei aivan toiminut, niin Ranskassa ollaan todella kiinostuneita ekologiakysymyksistä. Katselin monena iltana "Thalassos"-kanavaa (tai vastaavaa, en muista nimeä kokonaan), jolta tuli koko ajan jotain luontoon ja erityisesti luonnonsuojeluun liittyvää ohjelmaa.

Näin viikon kuluttua ei enää suusta lipsahda "oui" tai "merci", ja lopullinen kotiutuminen kotimaahan oli tänään Riihimäen Pressossa, kun tarjolla olisi ollut "croissantteja". Tuli heti ikävä Antibesin leipomoiden ihania vitriinejä.