Taukopaikkoja Tampereella

Automatkoilla on mukava välillä pysähtyä. Nykyään meidän täytyykin pitää pieniä taukoja, että Mies saa verryteltyä selkäänsä. Aina ei vain löydy sopivia taukopaikkoja.

Monet eivät pidä ABC-asemista ja muista isoista ketjuista. Ketjuuntuminen ei monessakaan tapauksessa ole hyvä, mutta minusta nämä standardipaikat ovat parempia kuin satunnaiset pienet huoltamot, joista ei voinut koskaan tietää. Joskus kahvio oli hyvä ja vessa siisti, toisinaan taas ei. ABC-asemia ei voi kutsua yksilöllisiksi, mutta koska ne ovat suosittuja, ovat leivät ja pullat ainakin tuoreita ja toiletit lähes poikkeuksetta kunnossa.

Ketjuasemat ovat meille kuitenkin vain kakkosvaihtoehto. Jos vain tiedämme matkan varrelle olevan viihtyisän ja hyvän kahvilan, pysähdymme ilman muuta sellaisessa. Suosikkimme on Karoliinan kahvimylly Joutsassa. Karoliinan muhkeat pullat ja keskieurooppalaistyyppiset valtavat kakkupalat vetävät aina puoleensa. Kahvimyllyssä olen syönyt parhaat ostolaskiaispullat ja sieltä ostanut tuliaispaakelsit Jyväskylään.

Hyvien taukopaikkojen löytäminen ei ole helppoa. Koska reissaamme tavallisesti viikonloppuisin, pitää kahvilan olla auki perjantai- tai sunnuntai-iltana. Kivan kahvilan löytäminen ei ole helppoa edes kaupungeista. Tänä viikonloppuna sain nettiapua taukopaikkapulmaan.

Tänä iltana oli tauon paikka Tampereen tienoilla. Hesarin jutusta muistin Kangasalalla olevan Paakarin, joka oli jo kiinni. Qaikussa kyselin kivaa kahvilaa, vaikka arvelin, ettei vastaus ehtisi tulla, ennen kuin olisimme kaupungissa. Sitten muistin Eat.fi-palvelun, josta löytyi myös kätevä mobiiliversio m.eat.fi.

Eipä muuta kuin hakemaan kahviloita Tampereelta. Eat.fi näyttää saman tien, onko paikka auki vai ei. Sieltä saimme osoitteen Vohvelikahvilaan, ja puhelimen navigaattori ohjasi meidät perille. Tykkään mobiilitekniikasta tämän kokemuksen jälkeen taas vielä lisää.

Vohvelikahvilassa jaoimme suolaisen sienivohvelin ja jälkiruoaksi otimme omat makeat herkut. Kahvila on pieni ja viihtyisä. Mutta pieni on talokin, jossa se on. Vohvelien paistosta tulee niin ihana tuoksu, että pelkästään se tekee paikasta kutsuvan. Istuimme sisällä, mutta ulkonakin olisi voinut olla. Ainoa miinus tulee vessasta, jossa ei voinut pestä käsiä. Wc kyllä toimi, mutta lavuaarin vesihana ei ollut käytössä.

Samalla Ojakadulla oli auki myös Kahvila Runo, ja saimme vielä Qaikussa vinkin myös iltakahdeksaan auki olevasta Munkkikahvilasta. Nyt meillä on kolme hyvää vaihtoehtoa Tampereella pysähtymiseen.