Oma automme on korjattavana hiihtolomalla sattuneen pikku kolarin takia. Onneksi emme olleet syyllinen osapuoli, joten saimme korjauksen ajaksi sijaisauton.
Ensimmäinen ongelma sijaisen kanssa oli miettiä, miten sen löytäisi marketin parkkipaikalta. Vedenvärinen Kansanvaunu piiloutuu todella hyvin muiden samannäköisten joukkoon. Onneksi saksalaisen autoteollisuuden tuotteen rekisterikyltissä sattui olemaan bolivialaisen vallankumoustaistelijan lempinimi, jonka ansiosta kaara on löytynyt.
Ajaessani Miestä töihin, hän aloitti keskustelun, jonka muistan käyneeni aiemminkin. Siis aina, kun ajan muuta kuin omaa autoamme.
- Jos et istuisi noin lähellä rattia, sulla olis paljon parempi ajoasento.
- Tiedän.
- No, vedä penkkiä vähän taakse.
- En voi, koska sitten en yletä kytkimelle. Mun pitää nytkin aina vaihtaessa jännittää jalkaa äärimmilleen.
- No, vedä penkkiä vähän eteen.
- Sitten on ratti kiinni mahassa ja polvet osuu tohon möhkyrään, jossa ratti on kiinni.
Monesti miehiä naurattaa, miten naiset ajavat nenä kiinni ratissa. Oma Mieheni on pikku hiljaa oppinut, että alle 160-senttisen naisen on tosi hankala löytää kunnon ajoasentoa. Monessa autossa istuinosa on liian pitkä, ja vähänkin lyhytjalkainen lyhyt ihminen joutuu kannattelemaan jalkaansa vaihtaessaan vaihteita. Jotta saisi edes jonkinlaista tukea, on penkki vedettävä mahdollisimman lähelle. Onneksi nykyään monissa autoissa saa penkkiä nostettua, että se nenä nousee jonkin verran ratin ylle.
Meillä on monen parjaama ns. kaupunkimaasturi. Se on kuitenkin ainoa auto, jonka olemme huomanneet sopivan pariskunnalle, jolla on pituuseroa lähes 30 senttiä ja jonka molemmilla osapuolilla on ajoittain selkävaivoja. Siihen on helppo mennä ja siitä pääsee jäykkänäkin ulos. Nyt tästä sijaisautosta joutuu kömpimään kuin karhu luolastaan. Lyhyelle kuskille auton korkeus on loistava ominaisuus ilman muuta senkin takia, että siitä näkee kunnolla ulos.
On todella terveellistä välillä joutua ajamaan vierasta autoa. Huomaan kiinnittäväni paljon tarkemmin huomiota liikenteeseen ja ajotapaani. Kuitenkin toivon, että saan pian oman auton alleni. Tänään ajaminen oli tosin eilistä helpompaa, koska Mies oli tutkinut sijaisen säätöjä ja saanut rattia siirrettyä. Ja uskalsin jo ottaa radion käyttöön.
Pahan päivän varalle tarvitaan ruokaa, laumaa ja hyvinvointia
-
Tänään 9. tammikuuta ilmestyi uusin kirjani, Pahan päivän varalle (Tammi)
Kun kriisi, pieni tai suuri, iskee, tarvitsemme ruokaa ja vettä.
Tarvitsemme myös...
10 kuukautta sitten
1 kommentti:
Asiaa! Mulla on sama "vaiva": pätkä mikä pätkä! Miä ajelen omalla pikku Cliolla ja se on just hyvän kokoinen kaikin puolin mulle. Mutta on kuitenkin ihan jämäkkä liikenteessä. Mutta ennen kaikkea,; yletyn hyvin kytkimen survomaan pohjaan asti, näen ulos pinnistelemättä, penkki ei ole liian pitkä, kaikki kohillaan! :)
Olen monenlaisia autoja ajellut ja isommissa henkilöautoissa täytyy säätää ihan hirveesti eikä silti saa sopivaa ajoasentoa eikä olo ole rento.
Näin on, suurin osa autoista on tehty pitemmille kuin 160 senttisille.
Kirsikka
Lähetä kommentti