Voi marimatilda, minkä teit!

Olen seurannut ja välillä kommentoinutkin blogia nimeltään (voi mun) päiviä(ni). Marimatilda on äikänope, kuten minäkin, ja vaikka hän on työssä peruskoulussa, niin monet hänen juttunsa ovat kolahtaneet myös aikuisten opettajaan. Emme me opettajat niin erilaisia ole, eivätkä oppilaat (opiskelijat, koulutettavat tai miksi heitä kutsutaankaan) myöskään kovin erilaisia ole. Tietäähän sen jokainen, miten kursseilla pulpettiin istuessa helposti taantuu jonnekin 15 - 18-vuotiaan tasolle ja alkaa supista vieruskaverin kanssa.

Toki aikuisoppilaitoksessa on vähemmän kurinpitojuttuja, mutta samat "kuinka monta sivua pitää kirjottaa?" ja "onko se pitkä kirja?" -kysymykset meillä taitavat toistua. Marimatilda kirjoittaa elävästi, ironisesti, mutta kuitenkin lähes aina lämpimästi oppilaistaan. Myös hänen muuta elämäänsä koskevat tekstit ovat hauskoja. Hän hallitsee itseironian.

Jos luette tätä ja ajattelette, että noin kivaa blogia pitää alkaa seurata, niin ei onnistu. Marimatilda on muuttanut bloginsa yksityiseksi. Kun sinne yrittää, eteen lävähtää: Tämä blogi on vain kutsuttujen lukijoiden käytettävissä.

Enkä minä ole kutsuttujen joukossa. Nyyh! Tämä voi tuntua - ja oikeastaan tuntuu minustakin - vähän oudolta. En tunne marimatildaa, en tiedä hänestä muuta kuin mitä hän blogissaan kertonut, en siis tiedä hänen oikeaa nimeään, kouluaan, tai jos rehellisiä ollaan, enhän voi olla varma siitä, että hän on oikea opettaja - tai edes nainen, vaikka partamiehen kanssa kertookin asuvansa. Silti minusta tuntuu kuin olisin menettänyt kaverin. Olen seurannut hänen blogiaan ainakin vuoden ja joskus kommentoinutkin. Nyt en enää saakaan tietää, mitä hänelle kuuluu, jatkuvatko työt, hankkiiko hän asunnon ja mikä tärkeintä, jatkaako hän peruskoululaisten opettamista. Sillä minusta hän vaikuttaa juuri sellaiselta opettajalta, jonka toivoisin omalle lapselleni (jos minulla niitä olisi).

En usko, että marimatilda tänne eksyy, mutta jos niin käy, niin tässä on sinulle vieno pyyntö: jos mitenkään olisi mahdollista saada kutsu lukemaan blogiasi, niin olisin iloinen. (sähköpostini on gmailissä minna piste annikki. Jos et halua lukijoiksi ventovieraita, ymmärrän kyllä, vaikka pahoillani olenkin.

Toivon, että kutsupolitiikka ei johdu siitä, että marimatilda olisi saanut blogiinsa asiattomia kommentteja. Olen nimittäin itse päättänyt, että jos tänne alkaa joku kommentoida jotain tylsää, niin ensin menevät kommentit suodatukseen ja sitten poistuvat kokonaan.

Ystävyys- ja kaverisuhteet elävät. IRL:ssä ihmissuhteissa on aina kaksi kommunikoivaa osapuolta. Netti on siitä jännä, että se tuo meille yksipuolisia suhteita (paremman sanan puutteessa käytän sanaa suhde). Minä seuraan monia kirjoittajia, jotka eivät tiedä minua olevan olemassakaan. Minunkin tekstejäni seuraa - jostain kumman syystä - ihmisiä, joita "tunnen" vain nettikuvioista. Osan olen onneksi tavannut. Elävässä elämässä kaveruussuhteet päättymiselle on yleensä jokin syy: muutto, riita, kasvaminen erilleen tms. Netissä saattaa käydä näin, että suhde päättyy ilman eri ilmoitusta.

Tämän jälkeen jos joku sanoo minulle, että netti ei ole oikeaa elämää eikä siellä ole oikeita ihmisiä, niin juoskoon kuuseen. Kun olen tutustunut johonkin ihmiseen, vaikka vain virtuaalisesti, niin kyllä hän on minulle oikea. Hyvää jatkoa siis kaikille oikeille ihmisille, jotka tätä lukevat. Ja hyvää jatkoa marimatildalle, missä hän lieneekään.