maanantai 22. syyskuuta 2008

Minäkö aktivisti?

Ystävä pyysi mukaan Porkkanamafian tempaukseen. Mikäs siinä, siellä ehkä tapaisi Jaikututtuja, eikä reissu Hesaan muutenkaan olisi huono idea. Olin lukenut Porkkanamafiasta ja Carrotmobista, eikä idea käänteisestä boikotista kuulostanut ollenkaan huonolta. Liityin Facebookin Porkkanaryhmään ja ilmoittauduin ensi lauantain tapahtumaan.

Juttelin asiasta Miehelle ja Siskolle. Kerroin, mihin olen menossa, jolloin heitä alkoi naurattaa. He ilmeisesti tulivat sellaiseen johtopäätökseen, että kulutuskriittinen tempaus ja minä emme ole aivan ilmeinen pari. Kerroin, etten ole menossa hillumaan commandopipo päässä, vaan ravintolaan syömään ja ehkä hieman juomaan.

Jäin kuitenkin miettimään, kuinka uskottava porkkanamafialainen olen. Sitten opiskeluaikojen en ole mitenkään aktiivisesti miettinyt kulutustani. Nestle-boikottikin on loppunut aikoja sitten.

Jostain voi silti aloittaa ja jotain voi aina tehdä. Tunnen itseni ja elämäni: on asioita, joista en luovu, ja asioita, joista voin luopua. Toisaalta on asioita, joita ilman olen elänyt jo pitkään. Kulutan paljon, mutta en osta turhia tavaroita. Niitä kertyy nurkkiin muutenkin.

Käytän tavarat ja vaatteet loppuun tai panen ne kiertoon. Joskus peräkontissa kulkee lastenvaatteita ympäri etelä-Suomea, kun viemme Siskon lasten pieneksi jääneitä Miehen Tyttären perheeseen tai päin vastoin. Eikä Mieskään jaksa hirveästi murista ylimääräisistä nyssäköistä, hyötyväthän kaikki.

Nykyään kulutustottumuksiaan ei oikeastaan voi olla miettimättä. Joka lehdessä on jotain ilmastonmuutoksesta, lähiruoasta, energiankulutuksesta, päästöistä, kierrätyksestä jne. Joskus alkaa ahdistaa ja haluaa vain unohtaa ja nauttia uudesta vaatteesta tai paahtopaistivoileivästä. Sitten rauhoittuu, suostuu ajattelemaan asiaa ja pyrkii tekemään vastuullisia valintoja.

City-lehden jutussa käytettiin sanaa kevytaktivisti. Harmittaa, kun en muistanut sitä Siskolle puhuessa. En todellakaan kuulu kaduilla riehuvaan porukkaan, mutta en kuulu sellaisiinkaan aktivisteihin, joilla on energiaa ja päättäväisyyttä perehtyä asioihin ja kertoa niistä sitten muille - ja järjestää Porkkanamafian kaltaisia juttuja.

Voin kuitenkin kuulua siihen joukkoon, joka kyseenalaistaa tottumuksiaan, tekee valintoja ja osallistuu. Kevytaktivisti-termi kuulostaa hieman vähättelevältä, mutta parempi olla edes osa-aikainen kevytaktivisti kuin mistään piittaamaton tuhlaaja.

Ja ehkä tätä blogimerkintää voi pitää minun pienenä osuutenani Porkkana-aatteen levittämiseksi.

3 kommenttia:

Halo Efekti kirjoitti...

Hehe, täällä on toinen kevytaktivisti, olen myös kukkahattuinen kevytanarkistitäti ja kulutuskriittinen unilukkari sekä vielä tuomiopäivän pasuunanpuhaltaja... =D

Anonyymi kirjoitti...

Vähän jälkijunassa luin tämän, mutta kevytaktivisti on juuri sopiva termi johon minäkin samaistun.

Pitäisi yrittää raskaampaan kategoriaan...

=)

Armi kirjoitti...

Halo Efektin listasta tuo kukkahattu on alkanut kiehtoa. Sisarusten lapset pitävät minua nyt jo hieman outona, joten tulevaisuus näyttää hyvältä. En ollenkaan olisi pahoillani, jos jäisin suvun mieleen kukkahattuisena anarkistitätinä.

Maurelita, samaa mieltä, ehkä voisi olla raskassarjalainen edes jossain asioissa?