Ulko- ja sisäliikuntaa

Kouluaikoina otsikon sanat toivat mieleen vain kurjuutta. Ulkoliikunta tarkoitti yleensä pesäpalloa tai suunnistusta ja sisäliikunta jumppaliikkeitä avorivistössä tai telineillä ellei sitten kauhistuksen huippuna jotain pallopeliä. Koululiikunnasta päästyäni menikin pari vuotta ennen kuin uskaltauduin yliopistoliikunnan aerobic- ja lihaskuntojumppatunneille.

Nykyään hölkkään ja käyn kuntokeskuksen jumpissa. Joululomalla parasta on ollut potkukelkkailu. Viime talvena pääsin muistaakseni vain pari kertaa potkuttelemaan, mutta nyt olen käynyt lähes joka päivä 4 - 6 kilometrin lenkillä. Paitsi Siskon luona, jolloin kävin hiihtämässä.

Jyväskylän laduilla hiihtäminen on tosin tuskaista. Kun on suksilla vain kerran vuodessa, niin hävettää heilua kaikkien vartalonmyötäisiin hiihtopukuihin pukeutuneiden pro-hiihtäjien ja sujuvasti sujuttelevien veteraanien joukossa. Kunnes vastaan tulee joku toinenkin hiihtoturisti.

Laajavuoren maastoissa näkee matkalaisia, jonkin verran myös venäläisiä perheitä ja pareja. Siskonmies kertoi, että osa tulee joskus vastaan paljain käsin. Vaikka mitään ei puhuta, niin kyllä kaksi latutumpeloa toisensa tunnistaa. Ystävällisen hymyn vaihtuessa jaksaa taas jatkaa Siskonpojan perässä, joka alle kymmenvuotiaana vetää isänsä kanssa yli kymmenen kilsan lenkkejä.

Hiihtäminen on onneksi taito, joka ei helposti unohdu. Okei, pienessäkin kaarteessa ladun loppuessa menee helposti nurin, mutta tasamaalla ja loivassa mäessä pysyy pystyssä. Lieneekö jonkin pohjoisen geenin ansiota, että hetkittäin on mahdollista sujuva vuoroveto? Silloin tuntuu todella hyvältä.

Sisäliikuntana Siskon luona oli tutustuminen Wii-koneeseen ja -lautaan. Minulle oli jo aiemmin tehty oma näköisukkeli, jonka kunnon lauta tällä kertaa analysoi. Sain Wii-iäkseni 44, mikä on minusta aika hyvä tulos, sillä kone voi kuulemma antaa lähes kahdenkymmenen vuoden korotuksia ikään.

Temppuilin laudalla tehden jooga-liikkeitä, steppailua ja nyrkkeilyä. Kyllä sillä hien sain pintaan. Sen verran hintava laite kyllä on, ettei sellaista meille hankita. Nuorempi Siskontyttö on koukussa lautaan. Kuvassa hän hölkkää Isosiskonsa kanssa ilman lautaa, mutta hän osaa jo valita step-ohjelman, suosikkinsa, ja hypätä laudalle ja siltä pois.

Toinen kuva todistakoon, että olen hiihtänyt. Nyt sitten ovatkin ihmeelliset lihakset käsissä ja selässä kipeinä. Joulumässäily alkaa olla ohi, mutta potkukelkkailun ja hiihtämisen ansiosta reidet ovat pysyneet kuosissa vaikka maha painaakin.