Olen iltakoulu-urallani sen verran alussa, etten ole ehtinyt vielä nähdä montaakaan ryhmää ykköseltä kolmoselle. Siksi aina penkkari-iltana meinaa itku tulla, kun tajuaa, että nämä kivat ihmiset ovat pian valmiita.
Aikuislukion penkkarit ovat siitäkin mukavat, että mitään ei sotketa, vaan välitunnilla tarjotaan kahvia ja kakkua. Muut opiskelijat pääsevät kuulemaan juttuja opettajista, ja joskus, kuten tänään, näkemään, kuinka opet yrittävät suoriutua erilaisista tehtävistä.
Saattoivat suomen kielen opiskelijat kyllä ihmetellä, kun opettajat heiluivat ruokalassa trikoopipot päässä ja entisajan hiihtonumeron kaltaiset "liivit" päällä. Liiveihin oli numeron tilalle kirjoitettu eri oppiaineisiin liittyviä sitaatteja ja aforismeja.
Päivällä ehdin näkemään, kun päiväkoululaiset lähtivät penkkariajelulle. Rytmikkäät "Nolla, nolla" -huudot toivat mieleen omat penkkarit. Perinne on yllättävän vähän muuttunut. Enemmän näyttävät vanhojen päivän valmistelut muuttuneen. Päivään näyttää nykyään kuuluvan kevyt kettuilu ekaluokkalaisille: paraatisisäänkäynti ja kaikki istumapaikat on varattu vanhoille. En ainakaan muista sellaista. Hieman kyllä harmittaa, etten ole huomenna näkemässä niitä upeita pukuja.
Aikuislukiossa ei vanhojen päivää vietetä. Ei kai ole tarvetta, vanhoja kun kaikki ollaan.
Onneksi on kuitenkin penkkarit. Tänäänkin oli kivaa! Hassunhaikean juhlahetken kruunasivat lahjaksi saadut Hurmos M.E.L.A, orkidea ja suklaa.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti