Kynttilän valossa

Vaikea uskoa, että vuosi on mennyt. Muistan nimittäin aivan hyvin, miten vuosi sitten selitin hieman hämmentyneelle Ystävälle, että nyt tehdään ruokaa ja syödään kynttilänvalossa. Muistan, että teimme kanacurrya, jota söimme riisin kanssa. Silloin oli kaupungissa ja harmittelin, ettei naapurusto näyttänyt Earth Hour -tempauksesta kuulleen.

Nyt olimme maalla, joten en tiedä, oliko viesti tänä vuonna mennyt paremmin perille. Tietoa tempauksesta kyllä oli. Erityisesti pidin tv-mainoksesta, jossa naisääni aloittaa "Olen vain yksi ihminen" tms. ja pian äänessä on monia ihmisiä.

Tänään siis kynttilät paloivat taas, tällä kertaa pienessä maalaistalossamme. Joimme teetä, söimme Kalevin ihanaa tummaa kirsikkasuklaata ja katselimme uutisia. Oli kiva nähdä, että valoja sammutettiin muuallakin. Täällä maalla on sen verran puita meidän ja naapurin välissä, ettei valoja juuri näy.

Totta kai juttelimme hetken, mitä hyötyä tästä on ja mitä kaikkea materiaalia kynttilöihin on käytetty, eli kumpi oikeastaan olisi hyödyllisempi, yksi lamppu vai kymmenen kynttilää. Kauan ei jaksettu olla kyynisiä. Kynttilänvalo tekee pehmeäksi paitsi kasvonpiirteet myös ajatukset. Pääasia kuitenkin on, että tulee ajatelleeksi turhien valojen sammuttamista. Ehkäpä taas jokunen innostuu ostamaan led-valoja tai energiasäästölamppuja palaneiden hehkulamppujen tilalle.

70-luvun lapsena muistan öljykriisin ja valokatkaisijoissa olleet "Säästä sähköä" -tarrat. Aika harvoin meillä palaa valo huoneessa, jossa ei oleskella. Earth Hour -tempaus vain muistutti asiasta lisää. Viime kerran jälkeen hankimme muuten jatkojohdon, jolla saa yhdellä napsauksella sähköt pois useammasta laitteesta. Edistystä siis, vaikka pikku hiljaa.