Oikeastaan en valita, koska yritän välttää ylimääräistä ja turhaa valittamista. Tämän helleaallon aikana minua on vain ruvennut ärsyttämään se, ettei kuumuudesta saisi sanoa mitään - ainakaan mitään negatiivista.
Näillä helteillä ei kannata paljon säästä puhua. Kun on lämmin, niin jokainen kommentti tulkitaan valittamiseksi. Ei tarvitse sanoa kuin "onpas kuuma", niin eiköhän joku jo ala luennoida, miten nyt pitää nauttia, kun sitten talvella taas palellaan, ja miten säästä on turha valittaa, että se on vain pukeutumiskysymys jne.
Sää on eräs parhaita small talk -aiheita. On aivan turhaa, että siitä puhuessa pitää selitellä, ettei tässä oikeastaan valita, vaan muuten vain toteaa. Näin kävi kesätapahtuman kahvijonossa. Viereeni sattui mukava vanha rouva, jonka kanssa jutustelimme jonottaessamme. Ensin kehuimme tapahtumaa ja sitten puhuimme säästä. Hän sanoi jotain huh hellettä -tyylistä ja kiirehti heti ilmoittamaan, ettei suinkaan valita. No, minulle olisi ollut melko sama, vaikka hän olisi valitellutkin, vaikka toki oli mukavampaa puhua mukavia.
Olen lämpimän ystävä. Suomessa ei ole vielä ollut niin kuuma, että minusta olisi tuntunut huonolta. Toki olen yleensä viettänyt lämpimät lomalla, joten olen voinut vain istua varjossa ja nauttia. Toistaiseksi olen voinut myös tehdä hommia.
Hesarissa oli tänä tiistaina 13.7. kaavio, jossa kuvattiin, miltä eri lämpötilat tuntuvat. 20 - 25 astetta on mukava, 25 - 30 lämmin, yli 30 kuuma ja lähellä 35 astetta tukala. 40 astetta on erittäin tukala. Ilman kosteus vaikuttaa arvoihin niin, että mitä kosteampaa on, sitä tukalammalta tuntuu. Minusta 20 astetta voi olla mukava, mutta vasta 25 asteessa todella viihdyn. Parhaita lenkkiaamuja ovat ne, jolloin päällä ei tarvitse olla kuin lyhyet trikoot ja hihaton toppi. Ei tarvitse pelätä, että tulee kylmä. Tänäänkin mittari näytti varjossa 32 astetta, mikä ei estänyt minua istuttamasta uusia perennoja ja kantamasta niille ämpärikaupalla vettä. Toki siinä tuli hiki, mutta nautin joka hetkestä - paitsi niistä, jolloin paarmat pääsivät puremaan.
Ymmärrän kuitenkin todella hyvin niitä, jotka eivät kestä kuumuutta. Lähipiirissäni on parikin helteellä hyytyvää. Puhumattakaan suvun vanhemmista, joiden pumppu ei kuumasta tykkää. Minusta ne, joilla on kuumassa huono olo, saavat sen sanoa. Sitten voikin vaihtaa puheenaihetta vaikka marjasatoon.
Tekstit
3 kommenttia:
Kun tämä helle alkoi, laiton ystäväpiirin statukseen, että kestän paremmin -30° kuin +30° ja se on totta, jos käytettävissä on koti ja lämmitys. Tietenkään en selviytyisi ilman suojaa -30°:ssa. Kukapa. Elimistöni sopeutuu moneen, kuten siihen, etten saa ruokaa tai juomaa. En saa päänsärkyä, vaikka aamupala tulisi klo 16 ip. Elimistöni ei myöskään häiriinny nukkumattomasta yöstä. Mutta kuuma ja aikaiset aamuherätykset pistävät kaiken sekaisin ja molempia on nyt ollut ruhtinaallisesti. Kesäpoika 3,5 vee herää 5:30 - 6:00. Ja mittari näyttää +30° lupaa kysymättä. Hyvä puoli on, että meillä on asunut puiden rakastajia useassa sukupolvessa eikä tämä puutalo ole kuuma, pihapuut varjostavat eikä mistään ikkunasta paista eteläaurinko. Silti joudun kesätyöntekijänä tekemään kesätyöni outoon aikaan öisin ja viikonloppuisin.
Suosittelen Matti Mäkelän Sääkirjaa. Mainiota lukemista, kun sää näin kohtaa ihmisen. Loma-aikaan... mitä sekin lienee. Vanhana maanviljelijänä, joka palkkatyön oheen on yrittäjä, ei jaksa kuin ihmetellä loma-ihmettelyitä. Loma pitäisi pitää kesällä. Miksi? On paljon ammatteja, joissa kesä on hektisin työaika. Sopisi muistaa sää- ja lomapuheissa sekin. Se, milloin kukakin nauttii lomastaan ja kelle mikäkin sää on ihanin ovat sentään yksilöllisiä asioita. Miksi niitä pitäisi puolustaa tai selitellä?
Mä en inhoa hellettä sinänsä, vaan en pidä ollenkaan sen lieveilmiöistä, ennen kaikkea hikoilusta. Vaikka yrittäisi miten pukeutua, fakta on, että jos ei voi pysytellä koko päivää viileissä sisätiloissa tai varjoissa tai ylipäätään paikallaan, hikoilee kuin pieni porsas ja se ei ole kovin ladylikea. Ihmettelen, miksi alennusmyyntien pitää olla kuumimpaan vuodenaikaan, ei tosiaan tee mieli sovitella vaatteita kun tarvitsisi ensin suihkun tai vähintään jonkun pyyhkeen ennen kuin ilkeää edes koskea jotain ihanaa luomusta :P
Njoo, mäkin yritän olla valittamatta, koska inhoan talvea ihan oikeasti ja oon mieluummin vähissä vaatteissa kuin vuorautunut kuin michelin-ukko. Sen takia toukokuu onkin ihan paras: voi parhaimmillaan pukeutua jo kesäisesti, mutta harvoin on liian tukalaa.
Nyt vaan kiroan rumia rusketusrajoja, kai täytyis tänä kesänä vielä yrittää lojua biitsillä ja yrittää tasoittaa vahinkoja, vaikka ei yhtään kiinnosta, ei riitä kärsivällisyys paikallaan makaamiseen. Mutta nämä vaihtelevat t-paita- ja dekoltee-rajat ovat epäesteettisiä, nyyh..
- flaneeraaja
Kiitos kommenteistanne, Anne ja flaneeraaja. Oli kiva lukea uusia näkökulmia omaan aiheeseen. Eipä olisi tullutkaan mieleeni helteiden vaikutus pukeutumisen estetiikkaan :)
Olen kyllä samaa mieltä siinä, että vaatteiden osto kuumalla on epämiellyttävää. Pienet kasvopaperit ja kölninvesi eivät paljon auta, kun koko selkä on märkä. Jos niitä edes sovituskopissa on. Viimeksi olen tainnut nähdä kyseiset kamat alusvaateliikkeessä.
Meitä on tässä pikkuperheessä kaksi juuri erityyppistä ihmistä. Mies ei viihdy helteessä, minä nautin. Sisko luki jostain, että pohjoisen asukkaalle tyypilisesti hyvä lämpötila on + 14 C. Selvästi hän ja Mies ovat pohjoista laatua; minä kenties eteläisempää sorttia :)
Meillä on mökkinaapurina nuori mansikkaviljelijäpari, joita ei kesäisin näe muualla paitsi pellollaan ja tienvarsikioskillaan. Kun mansikka-aika on ohi, he taitavat kasvattaa perunaa. Eilen Fiskarsissa mietittiin, mitä kaikki käsityöläiset mahtavat tehdä talvisin, kun turistivirrat kulkevat muualla. Olen tyytyväinen omaan elämänrytmiini, mutta joskus ajattelen kaiholla sitä, että olisi työ, jossa saisi olla enemmän ulkona - kunnolla varustautuneena siis.
Lähetä kommentti