Flunssa vei kaksi viikkoa ajastani?

Kahden viikon flunssan jälkeen tuntuu kuin olisin menettänyt nuo kaksi viikkoa. Vietin lähes koko ajan sohvalla, osan öistä nukuinkin siinä, koska sain tarpeeksi tyynyjä selän taakse. Pystyasennossa henki kulkee paremmin. Päätinkin, että jos voitan lotossa, niin ensimmäinen ostokseni on moottoroitu sänky.

Kun on sairas, ei ole oikein oma itsensä. Väsyneenä ei jaksa tehdä mitään, ja koko huomio on kipeässä paikassa. Oli se sitten kurkku, pää tai maha. Kun normaalisti ei ajattelekaan kurkun olemassaoloa, niin flunssassa karhea kurkku on koko ajan mielessä. Yhtenä päivänä kurkkuni oli niin kipeä, että pelotti nielaista. Kävi mielessä, miten rankkaa täytyy olla niillä, joilla on jokin krooninen sairaus tai kipu. Voiko kipua oppia sietämään? Voiko jatkuva kipu olla vaikuttamatta koko persoonaan?

Olin yli viikon niin väsynyt, että vain siis makasin sohvalla. Kävely lähikauppaan (alle 100 metriä) sai huohottamaan ja hikoilemaan. Viikon ajan en käynyt netissä, luin lehdestä vain sarjakuvat enkä lukenut kirjoja. Onneksi ovat Olympialaiset, koska niitä jaksoin katsella. Urheiluselostukset ovat melko rauhoittavia, paitsi silloin, kun suomalainen on johdossa :)

En ole vielä aloittanut töitä, joten sairaana oleminen ei aiheuttanut ongelmia töissä. Minulla ei ollut mitään erityistä sovittuna, joten siinäkään suhteessa tämä sairastuminen ei haitanut mitään. Kuitenkin tuli tunne, että aikaa menee hukkaan.

Olen tämän kesän aikana miettinyt paljon aikaa. Anne on puhunut siitä Opeblogissaan ja Salla myös Tämä kesä -blogissaan. Eri näkökulmista, mutta ajasta yhtä kaikki.

Eri ihmiset kokevat ajan eri tavalla, ja nyt flunssassa huomasin, että eri aikoina (!) ajan voi kokea eri tavoin. Kellolla ei ollut mitään merkitystä, oli aivan sama, nukuinko päivällä vai yöllä. Yöllä valvoessani huomasin muuten, että radio Yle Ykkönen soittaa klassista musiikkia. Varsinkin flunssan loppupuolella ei ollut yhtään hullumpaa istua yöllä sohvalla ja syödä jäätelöä, kun tiesi, että jos päivällä nukuttaa, niin ei se mitään.

Sohvalla maatessani minusta kuitenkin siis tuntui, että nämä päivät ovat hukkaan heitettyjä. Mutta voiko oikeastaan sanoa, että aika on mennyt hukkaan. Vaikka en tehnyt mitään "järkevää", niin ainakin lepäsin. Miksi joka hetki pitäisikään tehdä jotain järkevää? Jos totta puhutaan, niin tuskin olisin mitään kovin erikoista muutenkaan tehnyt.

Näin jälkeen päin voi sanoa, että flunssasta oli se hyöty, että en jaksanut olla kovinkaan jännittynyt kouluvuoden alusta. Yleensä tähän aikaan vuodesta alkaa sydän pamppaillen ajatella uutta lukukautta. En vielä osaa sanoa, miten töiden alkaminen vaikuttaa blogiini, mutta yritän ainakin kirjoitella säännöllisesti.