keskiviikko 30. heinäkuuta 2008

Sanoja, joita ei löydä

Suomen kielestä puuttuu fraasi, jolla kertoa sympatiastaan silloin, kun on tapahtunut jotain vakavaa.

Keskustelin Ystävän kanssa. Hän kertoi sukulaisestaan, jolla on vakava sairaus. Ei aivan perhepiiriä, mutta läheinen omainen kuitenkin. En tiennyt, mitä olisi pitänyt sanoa.

Me sanomme "otan osaa", kun joku on kuollut. Ja sanomme "olen pahoillani", kun olemme tehneet jotain. Mutta meillä ei ole fraasia, jota voisimme käyttää, jos on tapahtunut jotain onnetonta, jota haluaisimme pahoitella.

Muistan, kun olin sairaslomalla, kauan sitten, ja kerroin tapaamilleni ihmisille, etten voi saada lapsia. En enää muista, mitä ihmiset sanoivat, mutta muistan, ettei juuri mikään kommentti tuntunut hyvältä. Ajattelin jo silloin, että meillä olisi hyvä olla jokin fraasi, joka ilmaisisi sanojan osanoton ja kertoisi kuulijalle, että hänet on kuultu.

Monissa lapsettomien kommenteissa, blogeissa ja keskustelupalstoilla, toistuu tämä sama asia. Ne, jotka kertovat tilanteestaan muille, saavat kuulla monenlaista. Tavallista on, että lapsensaantivaikeudestaan kertovaa yritetään lohduttaa esimerkiksi kertomalla tutuntutusta, joka sai lapsen, "kun ei enää yrittänyt" tai "kun otti koiran". Myös neuvo adoptoida heitetään noin vain, ajattelematta, että adoptio ei ole mikään helppo ratkaisu. Surullisen asian kanssa painiskeleva ei myöskään piristy "onhan monilla vielä huonommin" -kommenteista.

Uskon, että ajattelemattomat kommentit johtuvat ainakin osittain siitä, että ihmiset haluavat sanoa jotain, mutta eivät tiedä mitä. Koska kukaan ei ole kuollut, ei voi sanoa"otan osaa". (Moni lapseton itse asiassa ajattelee, että joku ON kuollut, vaikka häntä ei fyysisesti ollutkaan.) Sitten he lipsauttavat ensimmäisen ajatuksen, joka jotenkin liittyy asiaan. Minäkin aloin mainitsemassani keskustelussa pohtia sairautta ja muistella omia sukulaisiani.

Jos meillä olisi jokin yleisesti käytetty lause, jonka voisi tilanteessa sanoa, voisi se vähentää vastaanottajaa mahdollisesti loukkaavia kommentteja ja väkinäisiä piristysyrityksiä.

Läheiset ystävät ja sukulaiset eivät fraaseja yleensä tarvitse, koska läheistä voi vaikka halata, mutta kun edessä seisoo vieraampi, ei lämmintä osanottoa kuvaava lause olisi minusta ollenkaan huono juttu.

Jos joku eksyy tänne kommentoimaan, niin kuulisin mielelläni, mitä te sanotte tai teette kuullessanne tuttavan huonoja tai surullisia uutisia?

2 kommenttia:

Salla Korpela kirjoitti...

Muistan joskus lukeneeni Liisa ent. Suurlan nyk. Mäntymiehen kirjan Suru, ankara ilo (tämänniminen muistaakseni, en nyt jaksanut varmistaa googlaamalla), jossa hän kertoi miehensä äkillisestä sairastumisesta ja kuolemasta. Hän kertoi siinä, että jossain päin Afrikkaa käytetään tällaisissa tilanteissa sanaa "kuware", joka tarkoittaa suunnilleen, että "näen sinut". Se sanotaan ihmiselle,jolla on edessään iso työurakka, suru tai muu koettelemus. Tämä on hyvä, mutta meillä ei tosiaan ole vastaavaa. Minä sanon tällaisessa tilanteessa "Voimia!"
Arvelen, että Ystävä on serkkuni ja tuo sairas omainen on sama, jonka kohtaloa täällä meilläkin huolestuneina ja surullisina seurataan.

Minttu kirjoitti...

Kiitos kommentistasi.

Arvelet, Salla, aivan oikein, kuka Ystäväni on. Sain häneltä luvan viitata keskusteluumme, mutta en käytä tässä blogissa nimiä.

Tuo "kuware" kuulostaa tosi hyvältä. "Näen sinut" eli olen tietoinen tilanteestasi ja parhaimmassa tapauksessa tunnen empatiaa sinua kohtaan. Ystäväni mainitsi keskustelussamme, että se vasta ikävältä tuntuu, jos ei sanota mitään. Varsinkin jos tietää, että toinen tietää, mutta ei sano mitään, tuntee olonsa hölmöksi ja ajattelee, että eikö toinen välitä. Minusta jos ei keksi mitään sanottavaa, voi sanoa sen. "En tiedä, mitä sanoisin" kuvaa monesti parhaiten tunteita.

En puhu tässä ymmärtämisestä, koska sitä ei voi keneltäkään vaatia. Tosin usein tulee sanottua juuri "ymmärrän sinua", koska se jotenkin pyrkii kertomaan empatian tunteesta. Ymmärtäminen harvoin onnistuu, vaikka olisi kokenut samantapaista, koska jokainenhan on yksilö ja tapahtuneen merkitys on jokaiselle eri.

"Voimia" ja "jaksamista" olen itsekin toivottanut. Joskus olen kuullut "pidä huolta", mikä lienee "take care" suomeksi. Ei sekään huonompi fraasi ole.