Mies pyysi eilen, että veisin hänet töihin. Hänen selkänsä on sen verran huonossa kunnossa, ettei matka onnistu kävellen kuin vain mennen tai tullen. Okei, vastasin, mutta sitten hän huomautti - ohimennen- että pitää olla muuten töissä kahdeksalta. Uaah! Miten voisin herätä niin aikaisin?
No, kyllähän minä heräsin. Ja kannatti. Kävin viemässä Miehen ja samalla piipahdin torilla. Olin kotona jo yhdeksältä, joten ei kun lenkille.
En ole hölkännyt pitkään aikaan ja nytkin lähdin kävelemään. Tosin en päässyt pitkälle, kun piti pysähtyä ottamaan valokuvia kuuran peittämästä maasta, lehdistä ja oksista. Valkoinen kuura tuo lehtien ja varsien muodot upeasti esiin. Kuvat eivät läheskään toista sitä näkyä. Varsinkin kun nouseva aurinko saa kuuran kimaltamaan.
Tein peruslenkkini, vähän alle 5 kilsaa, ja loput matkasta jopa innostuin hölkkäämään. Nyt sitten ovat jalat kipeät ja ajatus kääntynyt kohti pakastinta: siellä on jäätelöä, jopa kahta sorttia. Suosikkini on Ben & Jerry's, mutta viime viikolla löysin Mövenpickin panna cotta -jäätelöä. Tosi hyvää! Molempia olisi purkin pohjalla. Miksiköhän kaikki herkkujäätelöt ovat erikoisen muotoisissa pakkauksissa?
Joskus mielessä käy, että voisin olla paremmassa kunnossa - ja vähän hoikempi - jos en joka toinen ilta avaisi sitä pakastinta. Joka toinen ilta maistuukin suklaa. Kuitenkin olen sitä mieltä, että makean syöminen on aika pieni pahe. Hölkkäämisen aloitettuani olen oppinut myös pienentämään annoksia. Tosin Miehen ostamaa keittiövaakaa en jäätelöannosten punnitsemiseen aio käyttää.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti