Mobiilisti

Tämä on mahtavaa! Istun junassa, luen sähköposteja, tutkin FriendFeediä ja selailen blogeja. Olen istunut tätä matkaa vuosien ajan. Ensin tämä oli koti- ja opiskelupaikan väli; nyt matkaan Siskon luo. Tämä on paras yksin matkustettu reissu koskaan: alkumatkasta juttelin tuttavan kanssa ja nyt loppumatkasta hyödynnän nettiä.

Kun 80-luvun puolivälissä aloin kulkea lähes viikoittain tätä matkaa, en osannut haaveillakaan mahdollisuudesta tehdä kirjoitushommia matkalla. Puhumattakaan elokuvien katselusta. Muistan, kun juniin tuli lastenvaunut ja elokuvavaunut. Edelliset paransivat viihtyvyyttä, kun käytäviä pitkin juoksentelevat penskat siirtyivät niihin leikkimään. Jälkimmäiset kuulostivat hyvältä, mutta todellisuudessa niistä tuli (tai siltä tuntui) vain piirrettyjä, tai sitten elokuva oli alkanut jo edellisellä asemalla.

Nyt kassissani on läppärin lisäksi kuulokkeet ja elokuva. Nettiyhteys on kuitenkin toiminut koko matkan niin hyvin, että olen vain nauttinut virtuaaliseurasta. Eikä näytön katsominen tunnu aiheuttavan pahoinvointia kuten kirjan tai lehden lukeminen.

Ainoa huono puoli ovat nämä ns. PC-paikat. Virtaa tulee kyllä, mutta penkkien välissä oleva "pöytä" on niin kapea, ettei sille mitenkään mahdu kuin yksi kone. Juttelin asiasta vastapäätä istuvan kanssa, ja hän kertoi, että Pendolinoissa pöydät ovat käytännöllisemmät. Tätä matkaa teen IC:llä.

Koneita täällä piisaa. Tässäkin vaunussa näkee yhdeltä istumalta neljä läppäriä. Melkein kaikki alle kaksikymppiset istuvat napit korvissa. Puhelimet eivät onneksi soi. Olen sen verran tuore mobiililaitteiden käyttäjä, että rekisteröin aina läppäreiden näpyttelijät. Takanani istuvat harmaapäiset rouvatkin juttelivat, miten "nuorisolla on aina noita koneita".

Nuorille itselleen tämä taitaa olla normaalia elämää, eivätkä he taatusti halua kuulla tädin juttuja ajoilta ennen kännyköitä. Yhtä vähän minä halusin kuulla Isän tarinoita pula-ajasta (hän taisi tosin sepittää niistä osan). Myönnän kyllä syyllistyneeni Siskon lasten kiusaamiseen Kun-minä-olin-nuori-niin-ei-silloin-ollut-pleikkareita -jutuilla.

Viime aikoina on puhuttu paljon internetin vaaroista - ja pitää puhuakin - mutta kyllä tietokone ja netti ovat tuoneet elämään valtavasti hyvää. Sitähän minäkin yritän lapsille kertoa, kun muistelen aikoja ilman mobiilitekniikkaa. Kun on elänyt ilman tätä hauskuutta, osaa tätä arvostaa.