Martti Ahtisaari piti eilisessä Nobel-seremoniassa hienon puheen. Minua ihastutti sekä puheen sanoma että sen kohta, jossa hän sanoi kriisinhallintatyössä tarvittavan laivan kapteenin, kätilön, lääkärin ja opettajan taitoja.
Minusta oli mukava olla opettaja. Oli kiva kuulla, että opettajan ammattitaito kelpaa kovissakin paikoissa. Olen jostakin lukenut, että Ahtisaaren käytöksestä heijastuu opettajatausta, että hän kuuntelee - ja varmaan lukeekin - aina kynä kädessä. Hänen puheessaankin oli optimismia, joka on minusta tyypillistä opettajille. Asiaan kuin asiaa voi vaikuttaa, jos on tahtoa. Eikä huonoa käytöstä tule sallia.
Lisäksi oli lohduttavaa jälleen kuulla, että koulumenestys ei lopulta merkitse niin paljon kuin koulussa helposti tulee ajateltua. Saman päivän uutisissa nimittäin näytettiin Ahtisaaren vanhaa koulua ja taustalta kuului luento tms., jossa kerrottiin hänen ylioppilastodistuksensa arvosanat. Äidinkieli taisi olla C, eivätkä muutkaan aineet älliä olleet.
Pidin myös Ahtisaaren puheen kohdista, joissa hän korosti tiimin ja ryhmän merkitystä. Kaikillehan tiimityö ei välttämättä sovi, mutta hyvä työporukka voi kirkastaa yksinäistäkin työtä tekevän päiviä. Konfliktien ratkaisussa ei toki muuta vaihtoehtoa olekaan: on pakko istua saman pöydän ääreen eri osapuolten kanssa.
Onnea Martti Ahtisaarelle ja hänen tiimilleen!
Pahan päivän varalle tarvitaan ruokaa, laumaa ja hyvinvointia
-
Tänään 9. tammikuuta ilmestyi uusin kirjani, Pahan päivän varalle (Tammi)
Kun kriisi, pieni tai suuri, iskee, tarvitsemme ruokaa ja vettä.
Tarvitsemme myös...
10 kuukautta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti