Lapsetonta joulua!

Sattuneesta syystä en suostu tekemään kenenkään sukulaisen kanssa sopimusta siitä, että "ostetaan lahjoja vain lapsille". Haluan viettää kokonaisen joulun, johon kuuluvat joulukoristeet, jouluruoat ja ilman muuta joululahjat.

Aloitan joulunvieton 1. adventtina, jolloin sytytän kynttilän ja panen esille joitain koristeita, mm. ovikranssin ja parvekejuttuja. Adventista alkaa myös joulutorttujen syöminen. Niitä ei sitten joulupyhinä enää syödäkään.

Vaikka meitä on vain kaksi, meillä on tupa täynnä koristeita. Joulukuusi on tänä vuonna muhkea, mutta koristeet maltillisen hopea-valkoiset. Plantagenin halvat amaryllikset eivät ole vielä alkaneet kukkia, mutta yksi hyasintti jo tuoksuu.

Traditioihin (tämä on 14. yhteinen joulumme) kuuluu joulurauhan julistuksen kuunteleminen ja glögin juominen. Sitten lämmitetään sauna ja saunotaan. Joulupöytään katamme kauniisti ja syömme pitkän kaavan mukaan. Alku- ja pääruoan välissä jaamme lahjat. Ostamme Miehen kanssa lahjoja toisillemme ja itsellemmekin. Lisäksi jotain tulee suvulta ja ystäviltä.

Pidän joulusta valtavasti. Minusta on kiva miettiä, mitä antaa lahjaksi lähisuvulle, erityisesti lapsille. Lähetän kolmisenkymmentä joulukorttia ja vien joitakin kukkatervehdyksiä ja ruokalahjoja. Joulu on hyvä syy vierailla kummitädin ja -sedän luona. Muutenkaan en kieltäydy kyläilystä, koska on hauska nähdä, miten muut ovat koristelleet kotinsa.

Ymmärrän mainiosti, että perheelliset näkevät joulun lasten juhlana. Olen todistanut parina jouluna Siskon ja Miehentyttären lasten jouluiloa. Joulu ei kuitenkaan ole vain lasten juhla. Se on oikeastaan ainoa juhlapäivä, jota myös lapsettomatkin voivat viettää. Nykyään ei aikuisten syntymä- tai nimipäiviä juuri juhlita, ja äitien- ja isänpäivä... No, ymmärrätte varmaan.

Minua voi pitää aivan vapaasti ahneena, jos haluaa, mutta olen myös sitä mieltä, että lahjojen ostamisessa saa olla vastavuoroisuutta. Eivät lapsettomat sukulaiset ja kummit mitään lahjapankkeja ole. Pieniinkin lahjoihin menee helposti monta kymppiä, joten minusta on kiva saada vähän takaisinkin.

En tarkoita mitään ihmeitä. Ilahdun jokaisesta joulukukasta, viinipullosta ja suklaalevystä. Vielä enemmän nautin lahjasta, joka on valittu minua jotenkin ajatellen. Siskoni on mestari löytämään kivoja lahjoja. Nykyään otan mielelläni vastaan myös anti-ageing-rasvat. Mitään krääsää ei meillä ole koskaan harrastettu. Tänäkin jouluna paketeista paljastui kirjojen ja syötävän lisäksi keräämäämme astiastoa, kalenteri ja minulle ihana villashaali kylmien mökki-iltojen lämmikkeeksi.

Nykyään elämänmeno on sen verran monimuotoista, ettei yksinäisen tai kahdenkeskisen joulun vieton luulisi herättävän suuria ihmettelyjä. Perhe- ja lapsikeskeisyys kuitenkin jyllää, mistä minusta on yhtenä merkkinä on juuri tuo "joulu on vain lasten juhla" -ajattelu. Pelkässä aikuisseurassakin voi viettää oikein hyvän joulun - tai olla viettämättä, jos niikseen tulee. Kukin tavallaan.

Hyviä joulukuun päiviä - kohta on uusi vuosi!

Verkko liekeissä eli somea oppimassa

Sometu-pikkujoulu?

Osallistuminen mielenkiintoisiin keskusteluihin kalamaljassa ja world cafessa, erilaisista nettimedioista kuuleminen ja niiden kokeilu, luova kirjoittaminen, powerpointtien tuunaus ja monien uusien Twitter-kontaktien ja Facebook-frendien löytäminen.

Lisäksi tuliveistoksen rakentaminen ja polttaminen (kuvassa), saunominen ja uiminen, syöminen ja juominen sekä Powerpoint-karaoke.

Sometun rivijäsenenä mietin hetken, ennen kuin päätin osallistua Espoon Siikarannassa viikonlopputapaamiseen ja pikkujouluun. Olisihan sitä ollut muutakin näin joulun alla. Niin kuin suursiivousta. Mummon antama malli istuu tiukassa, mutta onneksi olen valmis joustamaan. Tosin yllätyksekseni Mies soitti ja kysyi, mitä sanon, jos hän imuroi sohvat. Mitäpä minä siihen. En suinkaan vastustellut.

Kun siivousmurheet olivat siis pois mielestä, niin saatoin keskittyä osallistumaan. Ykköskokemukseksi voisin valita keskustelut. Yhtään keskustelua ei käyty tyypillisessä seminaarimuodostelmassa, vaan nyt kokeiltiin kalamaljaa eli fish bowl -menetelmää, joka muuttaa perinteisen paneelikeskustelun kaikkia osallistujia aktivoivaksi pyöreän ringin keskusteluksi. Osallistuin ensimmäistä kertaa myös world cafe -keskusteluun, jossa rikotaan tavanomaisen ryhmäkeskustelun rutiineja. Aiheet eivät olleet helppoja, mutta olivat mielenkiintoisia: Miten päästä mukaan oppimistarinaan? ja Aktiivinen kansalaisuus.

Molemmat olivat sekavia, mielenkiintoisia ja ehdottomasti hauskoja tilanteita. Ja koko ajan mukana oli osallistujia myös verkon välityksellä ainakin Connect prossa ja Twitterissä. Vaikka tekniikka ei aina toiminut niin kuin piti, niin oli mahtavaa saada väläys mahdollisuuksista, joita kameroiden ja läppäreiden käyttö tuo tullessaan, kun keskitytään asiaa eikä laitteisiin. Olen varma, että ennen eläkkeelle lähtöäni käytän nyt kokeiltuja juttuja osana normaalia koulutyötä.

Työpajoissa keskustelin Powerpointeista, kokeilin vihdoin Google Wavea ja sain lisävinkkejä kuvien käytöstä. Twitterin esittely ja vierihoitona annetut neuvot ja vinkit sekä sen että Facebookin käyttöön osuivat kohdalleen. Kiitos @Pauliina!

Luovan kirjoittamisen sessio palautti mieleen taas kirjoittamisen hauskuuden. Pääsisinpä joskus oppitunnilla samaan tunnelmaan, mikä vallitsi hetki ennen kuin Anne-kollega näppäsi ensimmäisen kuvan valkokankaalle ja antoi luvan aloittaa.

Niin ja se tuliveistos. Päivän istumisen ja runsaan ruokailun jälkeen teki mieli ulos, ja pääsin auttamaan @Peeiitä illan toisen kohokohdan eli tuliveistoksen rakentamisessa. Tuloksena oli verkko, joka hehkui illassa. Teos oli paitsi verkkoelämän symboli niin samalla yksi 3000:sta kannanotosta ilmaston lämpemistä vastaan. Flickrissä lisää kuvia.

Illan toinen kohokohta oli Powerpoint-karaoke. Arpa ei onneksi osunut minuun, joten vältyin joutumasta yleisön eteen esittämään itselleni vierasta Slidesharesta napattua Powerpoint-esitystä. Hervottoman hauskat tulkinnat paikoin yhtä hervottomista kalvosarjoista kyllä naurattivat. Pelko omasta vuorosta hieman laimensi iloa.

Vielä jäi asioita oppimatta. Vuoroaan odottavat ainakin Flowdockin käyttö ja Second life. Spotifyn säestyksellä tanssittu humppa sen sijaan saa jäädäkin kokeilematta.

****************************************************************************

Luettuani tämän postauksen minun oli pakko vetää henkeä. Vasta noin kahdessa vuodessa (liityin Sometuun vuoden 2007 lopulla ja aloitin blogin 10.7.2008) olen oppinut valtavasti. Kaksi vuotta nuorempi minäni ei olisi ymmärtänyt puoliakaan ym. termeistä ja ohjelmista, eikä nykyinenkään minä niin nörtti vielä ole, että todella hallitsisi ne. Lisäsin siksi linkkejä, jos vaikka joku satunnainen selaaja sattuisi ihmettelemään, mitä nuo kaikki ovat. Ja jos erilaisten härpäkkeiden oppiminen kiinnostaa, niin Sometua parempaa paikkaa ei ole.

Kannattaa herätä ajoissa

Heräsin ennen kellonsoittoa ja Miestä! Pakkohan sitten oli nousta lukemaan lehteä.

Aikaisen ylösnousun ansiosta tänään oli hyödyllinen päivä. Siihen asti kun menin töihin... Aamuherätys normaalia aikaisemmin kyllä kannatti noin muuten. Ehdin tehdä kävelylenkin huurteisina rapisevia lehtiä ihailemassa, ostaa loppuviikon ruoat, lukea opiskelijoiden töitä ja tehdä pari jouluostosta.

Ekat joululahjat on nyt hankittu ja paketoitukin. Katsoin myös suosikkisarjaani Ratkaisijaa ja jaksoin jopa päivittää lukupäiväkirjaa. Jospa illan oppitunnitkin olisivat menneet putkeen. Mutta ehkä on niin, että energia ei riitä koko päiväksi, ja normaali tapani velttoilla aamupäivä takaa jonkinlaisen vireyden illaksi.

Netti kyllä olisi toiminut. Eilinen harmitus johtui turvapäivityksestä, johon oli sitten jäänyt aukkoja. Tai siis joka oli liian tiivis. Näin ainakin ymmärsin.

En muuten kadehdi atk-tukihenkilöitä, jotka joutuvat selittämään kaltaisilleni tekniikan kiemuroita. Aika harvoin tapaa sen alan ihmisen, joka osaisi asettua maallikon asemaan ja selittää havainnollisesti eli käyttämällä minun maailmaani sopivia esimerkkejä. Aika usein saa vain nyökytellä ja olla ymmärtävinään. Oma vika tosin, jos en kysy.

Jostain syystä nyt ei sitten nukuta, mikä ei lupaa hyvää huomiselle. Pitäisi kerätä voimia, sillä Siskon perheen lahjat pitää huomenna saada hankittua. Vaikka tiedän, mitä ja kenelle, niin hommaa saattaa vaikeuttaa erään tanskalaisen muovipalikkatuotteen saatavuus. Oman kylän Prismasta toivottu paketti oli loppunut.

"Mikäli havaitsette ongelmia nettisivuille pääsyssä, ottakaa yhteys"

Tänään kesken koulupäivän (eli illan) tuli Kollega Anne melkoisen tuohtuneena luokastaan ja selitti jotain, miten ei ollut päässyt nettiin kurssin sivuille. En kuunnellut kovin tarkasti, vaan heitin, että mullakin oli eilen sen kanssa ongelmia. Ilmeisesti jokin päivitys meneillään. Nehän silloin tällöin haittaavat iltatyöskentelyä.

Vähänpä tajusin, minkälaisestä päivityksestä oli kyse. Vasta kotona luettuani Opeblogin jutun Kotkan oppilasverkossa sosiaaliset verkostot kielletty – paitsi Facebook ymmärsin, että seuraavan päivän tunnit menevät osin uusiksi. En pääsekään käymään läpi äikän kurssin keskustelua, koska se on ollut Ningissä.

Olen vetänyt parin vuoden kursseihin liittyviä keskusteluja ja mm. Seitsemän veljestä -lukupiiriä Ningissä. Tai ei niissä mitään vetämistä ole. Opiskelijat keskustelevat varsin innokkaasti, todella asiantuntevasti ja asiallisesti. Samaan keskusteluun ovat liittyneet sekä etä- että lähiopiskelijat. Eräässä kokeilussa mukana oli aikuislukio ja päivälukio, jolloin keskusteluihin otti osaa eri sukupolvia.

Olemme yleensä kirjautuneet ensimmäisen kerran tunnilla ja samalla kirjoittaneet ekan kommentin. Siitä on ollut hyvä jatkaa kotona. Esimerkiksi Seitsemää veljestä lukeva joukko intoutui upeisiin keskusteluihin. Puhuttiin veljesten luonteista, käyttäytymisestä, miehisyydestä ja naiskuvasta. Millään kirjallisuustunnilla emme olisi yksinkertaisesti ehtineet käydä läpi kirjan joka lukua, niin kuin nettikeskustelussa teimme. Lisäksi opiskelijat saivat kysyä minulta tekstissä olevia hankalia sanoja. Siinä saattoi muutama entisajan työväline tai vaatekappale tulla tutuksi.

Uskon (pakkohan minun on), että ATK-keskuksella tms. on ollut pätevät syyt toimintaansa. Eniten tässä harmittaa se, miten asia tuli tietooni. Ilman Kollegaa olisin huomenna ollut itse samassa tilanteessa ihmettelemässä, mikä nyt on vikana. Toiseksi harmittaa se, että yksipuolisesti mennään tekemään päätöksiä, joilla on suht isoja vaikutuksia. Olisi mukava tulla edes kuulluksi - ja kuulla päätösten takana olevat perustelut.

Ja ilman muuta minua harmittaa, jos seuraavalla kurssilla en pääse luokassa esittelemään alustaa ja näyttämään, miten siellä toimitaan. Keskusteluista en kuitenkaan luovu. Ne ovat tulleet jäädäkseen.

Hoh-hoijaa, onneksi on jo joulukuu

Tänä vuonna marraskuu tuntui erityisen synkältä. Luultavasti viime vuonna oli yhtä pimeää ja masentavaa, mutta sitä ei vain muista, mikä tietysti on hyvä. Jos muistaisi jokaisen pimeän ja tihkusateisen päivän, se masentaisi entisestään.

Tänä syksynä olen saanut maistaa peruskoulun opettajan hommia. Ryhmäni on pieni, hyväkäytöksinen ja melko motivoitunutkin, mutta teini-ikäinen. Vaikka suurin ongelma on suomen kieli ja vaikka kaikkien muidenkin ryhmän opettajien mielestä meillä on harvinaisen kiltti ryhmä, olen melko poikki.

Tiesin jo opetusharjoittelun jälkeen, että perusaste ei ole minun hommiani. Edellisessä työpaikassani eräs syy vieterin katkeamiseen oli muutaman vuoden rupeama nuorisoryhmän opettajana. En silloinkaan väsynyt opettamiseen, vaan kasvattamiseen.

On helppo sanoa, etten pärjää nuorten kanssa, koska minulla ei ole omia lapsia. Tämä lieneekin ainoa tilanne, jossa otan tyynesti vastaan ym. kommentin. Käytän sitä myös itse, vaikka en usko siihen. Lapsettomuus ei tee kenestäkään huonoa opettajaa. Ei hyvääkään, ei sen puoleen.

Opettaminen on yksi juttu, kasvattaminen toinen. Tosin ei lapsettomuus tee kenestäkään huonoa tai hyvää kasvattajaakaan. Toiset vain osaavat ohjata, neuvoa ja oikeassa kohdassa olla tiukkoja. Toisilla menee hermo.

Tämän viikon kohokohta on ollut panna jouluvalot parvekkeelle, tuoda pikkuinen kuusi sisään ja eilen ostaa jouluruusu. Joulukoristeet, nykyään useimmiten valkoiset, tuovat vähän kerrassaan valoa synkkyyteen. Enää pari viikkoa töitä, ja sitten alkaa koeviikko ja loma!