lauantai 26. joulukuuta 2009

Lapsetonta joulua!



Sattuneesta syystä en suostu tekemään kenenkään sukulaisen kanssa sopimusta siitä, että "ostetaan lahjoja vain lapsille". Haluan viettää kokonaisen joulun, johon kuuluvat joulukoristeet, jouluruoat ja ilman muuta joululahjat.

Aloitan joulunvieton 1. adventtina, jolloin sytytän kynttilän ja panen esille joitain koristeita, mm. ovikranssin ja parvekejuttuja. Adventista alkaa myös joulutorttujen syöminen. Niitä ei sitten joulupyhinä enää syödäkään.

Vaikka meitä on vain kaksi, meillä on tupa täynnä koristeita. Joulukuusi on tänä vuonna muhkea, mutta koristeet maltillisen hopea-valkoiset. Plantagenin halvat amaryllikset eivät ole vielä alkaneet kukkia, mutta yksi hyasintti jo tuoksuu.

Traditioihin (tämä on 14. yhteinen joulumme) kuuluu joulurauhan julistuksen kuunteleminen ja glögin juominen. Sitten lämmitetään sauna ja saunotaan. Joulupöytään katamme kauniisti ja syömme pitkän kaavan mukaan. Alku- ja pääruoan välissä jaamme lahjat. Ostamme Miehen kanssa lahjoja toisillemme ja itsellemmekin. Lisäksi jotain tulee suvulta ja ystäviltä.

Pidän joulusta valtavasti. Minusta on kiva miettiä, mitä antaa lahjaksi lähisuvulle, erityisesti lapsille. Lähetän kolmisenkymmentä joulukorttia ja vien joitakin kukkatervehdyksiä ja ruokalahjoja. Joulu on hyvä syy vierailla kummitädin ja -sedän luona. Muutenkaan en kieltäydy kyläilystä, koska on hauska nähdä, miten muut ovat koristelleet kotinsa.

Ymmärrän mainiosti, että perheelliset näkevät joulun lasten juhlana. Olen todistanut parina jouluna Siskon ja Miehentyttären lasten jouluiloa. Joulu ei kuitenkaan ole vain lasten juhla. Se on oikeastaan ainoa juhlapäivä, jota myös lapsettomatkin voivat viettää. Nykyään ei aikuisten syntymä- tai nimipäiviä juuri juhlita, ja äitien- ja isänpäivä... No, ymmärrätte varmaan.

Minua voi pitää aivan vapaasti ahneena, jos haluaa, mutta olen myös sitä mieltä, että lahjojen ostamisessa saa olla vastavuoroisuutta. Eivät lapsettomat sukulaiset ja kummit mitään lahjapankkeja ole. Pieniinkin lahjoihin menee helposti monta kymppiä, joten minusta on kiva saada vähän takaisinkin.

En tarkoita mitään ihmeitä. Ilahdun jokaisesta joulukukasta, viinipullosta ja suklaalevystä. Vielä enemmän nautin lahjasta, joka on valittu minua jotenkin ajatellen. Siskoni on mestari löytämään kivoja lahjoja. Nykyään otan mielelläni vastaan myös anti-ageing-rasvat. Mitään krääsää ei meillä ole koskaan harrastettu. Tänäkin jouluna paketeista paljastui kirjojen ja syötävän lisäksi keräämäämme astiastoa, kalenteri ja minulle ihana villashaali kylmien mökki-iltojen lämmikkeeksi.

Nykyään elämänmeno on sen verran monimuotoista, ettei yksinäisen tai kahdenkeskisen joulun vieton luulisi herättävän suuria ihmettelyjä. Perhe- ja lapsikeskeisyys kuitenkin jyllää, mistä minusta on yhtenä merkkinä on juuri tuo "joulu on vain lasten juhla" -ajattelu. Pelkässä aikuisseurassakin voi viettää oikein hyvän joulun - tai olla viettämättä, jos niikseen tulee. Kukin tavallaan.

Hyviä joulukuun päiviä - kohta on uusi vuosi!

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Niin totta! Kolmen lapsen äiti esitti, ettei aikuisten kesken vaihdettaisi lahjoja. Kuulosti röyhkeältä, kun oli vielä kertonut toiveensa, mitä näille kolmelle tarvittaisiin. Myönnyin silti ajatellen, ettei taloutemme siihen kaadu, vaikkei heiltä lapsettomalle parille mitään tulekaan - eivät ole puolin sun toisin olleet mittavia lahjat ennenkään. Reippaasti yli 100 euroa meni kuitenkin tuon perheen lapsille...

Halo Aiko Efekti kirjoitti...

Toiset vaan on jouluihmisiä...

Minulle tulee leppoisa joulumieli kodin koristamisesta, ulkotulista ja yhdessä syödystä jouluruuasta.

Ymmärrän ja hyväksyn kyllä sinunkin tapasi, mutta itse taas en halua muiltakaan lahjoja kun en itse voi sietää kaupoissa ravaamista ja kun en ole erityisen näppärä itsetehtyjen lahjojen valmistamisessa.

Minulla on ihan pieni perhe (vanhempani ja tytär). Me neljä olemme vuosien mittaan löytäneet kutakuinkin kaikkia osapuolia miellyttävän tavan antaa lahjoja, mikä ei ole täysin tasapuolinen - toisilla antamisen ilo korostuu ja yhden tavaranhimo ei aivan tyydyty ;)

Ketään ei mielestäni saa velvoittaa hankkimaan lahjoja sukulaisille, lapsillekaan, mutta jos haluaa niitä saa antaa. Jos joku "määräisi" minut hankkimaan lahjan omille lapsilleen, voisi pilteille tulla pettymys... Itsekunkin lompakko ja häveliäisyys määräävät missämäärin vastalahjoja tulee.

Pikkuinen tuliainen (kukka, suklaa tms)on aina paikallaan, mutta varsinainen lahja on eri asia.

Nimim. Stressitöntä ja vähälahjaista joulua suoviva.

...ja sellainen joka tykkää löytää paketteja kuusen alta voi ostaa niitä hyvin itsekin itselleen.

Armi kirjoitti...

Anonyymi, tuota juuri tarkoitan. Pidetään itsestään selvänä, että lapsille hankitaan lahjoja, ja parhaimmillaan niistä ei saa edes kiitosta, kun "pukkihan ne lahjat tuo". Vaikka rahasta ei olisikaan kyse, niin sadalla eurolla olisitte vaikka syöneet hyvin tai hankkineet jotain kivaa itsellenne. Lasten ilo on tietenkin korvaamatonta, mutta mieluummin minä nautin siitä syntymäpäivillä, kun olen näkemässä reaktiot.

Halo, jos lähipiirissäni olisi pelkkiä aikuisperheitä, todennäköisesti osan kanssa tekisimme sopimuksia ja osan kanssa vaihtaisimme lahjoja.

Minä kyllä ostan lahjoja itselleni, kuin myös mies. Tai oikeastaan puhumme, mitä tarvittaisiin / tekisi mieli, ja sitten teemme hankintoja, veronpalautusrahoilla lähinnä.

Niinhän se varmaan on, että koskaan eivät kaikki ole tyytyväisiä.

Anonyymi kirjoitti...

Tuolla yhdessä toisessa blogissa olit jättänyt kommenttia, sinne jo kommentoinkin sinulle ja sitä kautta eksyin blogiisi. Saatan käydä jatkossakin;) Kiitos sanoistasi, toivon että sinun tavoin joskus vielä saan joulumieleni takaisin ja nautin siitä mutta juuri nyt tällä hetkellä joulu tuntuu pakolliselta juhlalta josta hössöttäminen ottaa päähän. glögistä(niin kaupan kuin alkonkin)ja pipareista kuitenkin pidän ja se tuoksu kun leipoo ensimmäiset piparit. Leivon usein pipareita aivan liikaa(en syö edes kaikkia)koska pidän niiden tuoksusta niin paljon joten kyllä minun sisälläni jossain on se pieni jouluihminen vielä.
endotar