Blogi puhelujen korvikkeena?

Sain inspiraation tähän blogiin tilanteesta, jolloin olisin halunnut soittaa Siskolleni, mutta tiesin, ettei hän pääsisi vastaamaan. Ei minulla mitään erityistä asiaa olisi ollut, kunhan olisin höpötellyt jotain ja kysellyt kuulumisia. Soittelemme melko usein, vaikkei mitään erikoista olisikaan. Jos hän on soittanut minulle, enkä ole päässyt vastaamaan, hän usein lähettää tekstarin tyyliin "ei mulla mitään asiaa oikeestaan ollut", mikä olkoon myös tämä blogin otsikko. Taito puhua puolen tunnin ja jopa tunnin puheluja ilman asiaa jaksaa muuten vieläkin hämmästyttää Miestä.


Saa nähdä, kuinka ahkera bloggaaja minusta tulee ja mitä aiheita alan käsitellä. En lupaa intiimejä paljastuksia parisuhteesta, mutta niin tärkeä Mies on elämässäni, että jotain hänestä varmaan tänne tulee. Lapsettomuus on osa identiteettiäni, joten kommentteja maailmanmenoon lapsettoman silmin voi olla odotettavissa. Sivupalkissa mainittu puolilapsettomuus tulee siitä, että Miehellä on Tytär ja Lapsenlapsia.

Sivupalkissa lupailen kirjoittaa myös kirjoista ja kukkapenkeistä, joita voi pitää harrastuksinani. Kahvila-arvioita teen silloin tällöin: käymme retkillämme useammin kahvilla (Mies) ja teellä (minä) kuin varsinaisesti syömässä. Juokseminen - tai hölkkääminen - on pari vuotta vanha harrastus, jota en olisi aloittanut, jos ei olisi ollut pakko. Selkäjumi helpottuu, kun vähän hölkkää.

Blogin otsikko ei ainakaan lupaa kenellekään mahdolliselle lukijalle liikoja.