Luontoääniä

Pari aurinkoista - ja lämmintä - päivää tekee ihmeitä. Olo on entistä rentoutuneempi, eikä kesä tunnu enää kolealta. Heräämme aikaisemmin kuin aikaisemmin, koska haluamme koko päivän hetket.

Aamun paras hetki on hakea sanomalehti pyjamaan pukeutuneena ja jäädä portaille istumaan. Aamupesun on voinut tehdä saunalla ilman, että varpaat tuntuvat jäätyvän. Tänään istuin kylpytakki päällä mainituilla portailla ja kuuntelin lintuja. En tunnista niitä, mutta nautin viserryksestä.

Aamupäivällä patiolla istuessamme ihmettelimme napsahtavaa ääntä, joka kuului lupiinipellosta. Samankaltainen ääni kuuluu, kun rastas napsii ötököitä suuhunsa. Tämä ääni oli kovempi ja toistuva. Päättelimme lopulta sen olevan lupiininsiementen lähtölaukaus.

Tässä vaiheessa kesää kuulee myös sirkkoja. Lupiinipeltomme on ilmeisen hyvä paikka hyönteisille, koska sirkkojen sirityksen lisäksi sieltä kuuluu vaihtelevaa pörinää ja surinaa. Kuvasta näkee joten kuten, että lupiinit ovat tässä vaiheessa kesää aika kurjan näköisiä, mutta onneksi horsma kukkii.

Lähistöllä on pari hevostaloa, joten luontoääneksi on vakiintunut kavioiden kopse. Hevosia emme näe joka päivä, mutta aina äänen kuulessamme pysähdymme odottamaan ratsuja.

Siritys, sirinä ja pörinä merkitsevät rauhaa ja hiljaisuutta. Tyynellä ilmalla ei edes viiri kopsahtele lipputangossa. Miehelle riittäisivät luonnon äänet, mutta minä olen viehtynyt pikkuradiooni, joka soi klassista musiikkia sen verran hiljaisella, ettei se peitä muita ääniä.

Vielä yksi luontoääni: kämmenen läimähdys paljasta ihoa vasten ja lyhyt manaus. Paarma iski jälleen. Ne mokomat kun eivät paljon ääntele.