Blog Action Day 2008: Köyhyys

En ole köyhä. En ole rikaskaan, vaikka tiedän, että maailmanlaajuisessa vertailussa opettajan tuloni nostavat minut hyvin toimeentulevien joukkoon.

Lapsena ja nuorena kuulin usein, ettei jotain voinut ostaa, koska ei ollut rahaa, oli lainanlyhennys tulossa tai muuta vastaavaa. En kuitenkaan ajatellut, että olisimme köyhiä. Olihan meillä oma talo, auto ja kaikkea, mitä tarvitsi. Sitä paitsi kaikilla kavereilla oli sama tilanne: asuimme alueella, jonne perheet olivat rakentaneet samanlaiset matalakattoiset talot. Silloin ei taloja rakennutettu.

Teini-iässä tietysti olisin halunnut enemmän vaatteita ja muuta, mutta äitini kuoleman jälkeen maallinen menetti pitkäksi aikaa merkityksensä. Olin silloin 18-vuotias. Totta kai hankin rahaa kesätöillä ja tuskailin opiskeluaikana kaiken kalleutta, mutta saatoin käyttää rahaa vaikkapa etelänmatkaan, sillä olin oppinut, että seuraavasta hetkestä ei kukaan tiedä.

Köyhyys Suomessa on suhteellista. Suomen köyhät olisivat jossain muussa maassa rikkaita, mikä ei tietenkään ole mikään lohdutus, jos jokainen sentti täytyy laskea ja sairastuminen tai hajonnut kodinkone aiheuttaa hätätilanteen. Olen auttanut sukulaistyttöä tilanteessa, jossa ruokarahat menivät kalliiseen lääkkeeseen.

Teen työtä aikuisten parissa. Opiskelijoissani on ollut ja on työttömiä. Tiedän, miten vähällä rahalla ihmisten täytyy tulla toimeen. Siksi tunsin aina itseni kiusaantuneeksi, jos työkaveri kertoili opiskelijoiden läsnäollessa laajasti matkoista tai hankinnoista. Toisaalta en liiemmin ollut valmis jakamaan penninvenytysvinkkejäkään.

Matkalla työhön ajan avustuskeskuksen ohi. Leipäjonon nähdessäni minut valtaa joka kerran sama voimaton raivontunne: miten tämä on mahdollista? Sitten iskee syyllisyys: mitä minä voisin tehdä? Tuloksena on vaihtelevia reaktioita: pussi vaatteita keräyspisteeseen, jonkin avustusorganisaation kortin tms. osto, rahan kilauttaminen keräykseen tai vain ajatus, "ettei tälle voi mitään ja lopeta nyt tuo pähkäily".

Tämä blogitoimintapäivä on saanut minut miettimään kuntavaaleja myös köyhyyden näkökulmasta. Köyhyys on kuitenkin niin laaja kysymys (ks. Halo Efektin blogi), että äänestäjänäkään en tiedä, mihin tarttua. Sen kuitenkin tiedän, etten äänestä ketään, joka julistaa, että jokainen on oman onnensa seppä.

Viime aikojen uutisissa ovat toistuneet sanat talous ja taantuma. Ei näytä hyvältä, varsinkaan köyhyyden kannalta.