keskiviikko 16. heinäkuuta 2008

Hölkän hurmaa!

Juoksin tänään yli 5 kilometriä! Se ei ole monellekaan kuntoilijalle iso juttu, mutta minulle on. Aloitin hölkkäämisen noin viisi vuotta sitten, kun fysioterapeutti puoliksi imarrellen ”sulla olisi hyvännäköinen kroppa, jos vähän tekisit jotain” ja puoliksi uhkaillen ”toi issiasvaiva vaan pahenee, jos et tee mitään” sai minut lähtemään liikkeelle.

Aloitin jonkin kuntoilulehden ohjeilla. Jutussa luvattiin, että ohjelmaa noudattamalla juoksisi viiden viikon kuluttua viisi kilometriä. Ohjelman ideana oli vuorotellen kävellä ja juosta ja pikku hiljaa vähentää kävelyn osuutta. Noudatin sitä pari-kolme viikkoa ja pääsin sen verran hölkkäämisen makuun, että jatkoin.

Alussa kävelin viisi minuuttia ja juoksin minuutin. Näytin varmaan hölmöltä, kun hölkkäsin vasen käsivarsi koukussa kasvojen edessä. Katsoin nimittäin koko minuutin kelloa enkä hölkännyt sekuntiakaan yli minuutin. Enkä olisi jaksanutkaan. Minuutin jälkeen tuntui siltä, että keuhkot repeävät. Vartin – eli yhteensä kolmen minuutin juoksemisen – jälkeen olin ihan poikki.

Mutta se kärsimys kannatti. Pääsin pikku hiljaa kuntoon, jossa jaksoin hölkätä kolmisen kilometriä 4 kilsan lenkistäni. Aloitin ja lopetin kävelemällä enkä juossut ylämäkiä.

Kesäloman alussa Sisko tuli lapsineen mökille ja Siskontyttö kysyi lenkkiseuraa. Hän on minua yli 20 vuotta nuorempi ja joukkueurheilija. Neljän kilsan lenkki on hänelle treenien alkupala. Siskontyttö ihmetteli, ettenkö minä muka jaksaisi juosta koko matkaa, joten pakkohan minun oli yrittää. Menimme rennosti hölkäten, enkä voinut ylämäessäkään luovuttaa, vaikka keuhkoissa tuntui repivältä. Hölkkäsin siis Siskontytön vanavedessä koko matkan ja vain katselin, kun hän otti vielä loppukirin.

Sen lenkin jälkeen olen hölkännyt koko matkan ja tänään siis kokeilin pitempää lenkkiä, joka on mittauskerrasta riippuen 5,5 – 5,8 kilsaa. Mittaan lenkkejä Sports Trackerilla, joka on ainakin Nokian kännyköihin ladattava ohjelma (tms. en ole näistä termeistä ihan varma). Minulla pomppii kännykkä aina taskussa, koska mittaan lenkkejäni ja myös kuuntelen podcasteja. Suosikkejani ovat Ylen Alivaltiosihteeri ja CBC Radion Spark. Olen suunnitellut opiskelevani lataamaan myös musiikkia, se siivittäisi askelia entisestään.

Juokseminen, tai hölkkääminen, ei ole minulle vieläkään helppoa. Lähteminen on melkein aina vaikeaa, eikä lenkillä hikoileminenkaan ole mukavaa, mutta tänään menossa oli iloa, koska jo puolessa välissä tajusin, että jaksan hölkätä koko matkan. Seuraava tavoite on sitten yli 6 kilometriä...ehkä joskus jopa 10...

2 kommenttia:

Anne Rongas kirjoitti...

Juokseminen ei-minnekään on tosi typerää. Mutta juokseminen on tehokkain kuntoliikunta, jota voi harrastaa missä vain ja joka vaatoo vain hyvät kengät (joihin todellakin kannattaa euroja uhrata). Juoksemiseen liittyy monia harhaluuloja. Se ei rasita niveliä ja sopii vanhenevillekin. Niin kauan kuin kykenet juoksemaan, tee sitä! Kaikki itsensäsuostuttelukeinot sallittuja.

Meikältä jäi nyt väliin, mutta päivällä hölköttelin sentään 3 kilsaa rattaita työntäen.

Intervalli on todettu tehokkaammaksi kunnon kohottajaksi kuin hampaat irvessä maitohapoille juokseminen. Ja läskin muuttuminen lihakseksi vaatii myös proteiinipitoista ravintoa. Olen oikonut hyvää liikuntalehteä lukemalla aikoinaan jopa koulussa anniskeltuja vääriä oppeja.

Täällä on voimakoira vauhdittamassa lenkkejä. Rotuvalio (40 kg) tanskan-doggi-rottweiler-saksanpaimenkoira Eppu. Joka kyllä ymmärtää myötäillä, kun sanoo, että hidasta. Mainio coach. Onneksi ei ole tullut tarve testata vahtikoiraominaisuuksia. Lienevät purevan tehokkaat.

Mari(nadi) Koo kirjoitti...

Hölkkäämisessä on se kiva puoli, että juoksukunto kohenee suhteellisen näkyvällä ja mitattavalla tavalla :)
Tsemppiä ja juoksentelun iloa!