Melkein täydellinen lomapäivä?

Heräsin tänään 13.30. Siis iltapäivällä! Osasyynä pitkiin yöuniin on parin edellisen yön valvominen, mutta myös iltaisin ottamallani migreeninestolääkkeellä on "sivuvaikutuksena" hyvä yöuni. Mies oli herännyt pari kertaa puolen päivän kahta puolen, mutta koska satoi, päätti jatkaa unia eikä herättänyt minuakaan.

Onnistuimme siis nukkumaan aamuisen sateen yli ja saatoimme syödä aamupalan pihalla. Viileähän on, mutta pitkähihaisiin sonnustautuneina söimme voileipiämme ja vihanneksia. Tuuli vähän haittasi lehdenlukua, mutta muuten oli ihana hetki: tuulenhumina, öttiäisten surina, lehden rapinaa, teetä ja kruununa uunituoreita karpalomuffinseja.

En ole mikään superleipuri, minkä Sisko hyvin tietää, mutta olen ihastunut tänä kesänä helppohin, sekoitettaviin kakkuihin ja muffinseihin. Karpalo-tuorejuustomuffinsien ohje on Brunssi-nimisestä kirjasta, jonka löysin Akateemisen alesta keväällä. Ostin eilen kuivattuja karpaloita ja tuorejuustoa, ja muut leivonta-ainekset löytyivät kaapista muutenkin. Joten ennen kuin Mies sai itsensä sängystä ylös, minulla oli muffinsit uunissa ja tiskit tiskattu! Kuva herkuista ohessa, ja kiitos Annelle, jonka kommentin innoittamana sain kuvan ladattua jo edelliseenkin tekstiin.

Otin aamiaisen jälkeen lisää kuvia kukista, joten niitä on luvassa myöhemmin enemmän. Sitten Sisko soitti, ja puhuimme taas "ei oikeen mistään erikoisesta" tunnin verran. Mikäs on puhuessa pation reunalla istuessa; hän tosin joutui pitämään sadetta mökin verannalla.

Puhelun jälkeen tein vähän töitä ja nyhdin muutamia rikkaruohoja ruusupensaan juuresta. Sitten olenkin istunut koneen ääressä: Yritin saada tekniikkaa toimimaan ja puhelimen piuhan kautta modeemiksi, mikä ei onnistunut. Tämmöisenä päivänä epäonnistuminen ei harmittanut, ja päädyin pyörimään netissä bluetooth-yhteyden avulla, kunnes ajattelin, että näin ihana päivä ansaitsee tulla kirjatuksi saman tien tähän blogiin. Matkaradiosta tulee klassista musiikkia Classic radion soittolistoilta, viiri kolahtelee tuulessa, Mies korjailee lepotuolin kiinnityksiä, ja kun nostan katseeni, näen läheisen pellon keltaisuuden. Jotakin rypsi-rapsia sinne on kylvetty.

Kohta lähden vähän hölkkäämään, sitten syömme kesäruokaa eli uusia perunoita ja silakkaa hapanleivän kera. Ruoan jälkeen luen sanomalehden loppuun ja tartun ehkä kirjaan. Tarjolla ovat Orhan Pamukin Valkoinen linna, uusi James Bond -kirja, Nina Revon Arpi ja uusi Mma Ramotswe -dekkari englanniksi. Näistä kaikista tulee myöhemmin jonkinlainen kuvaus uuteen blogiini Luettua. Tämä on blogikesä!