Tietokone - iloa, muttei ilmaiseksi

Tänään Hesarissa oli iso juttu siitä, miten paljon tietokoneet kuluttavat energiaa. Esimerkiksi Telia Soneran palvelimet kuluttavat yhtä paljon kuin Kauniainen, eikä yksittäisen tietokoneenkaan omistaja ihan vähää kuluta. Yksi Google-haku vie energiaa saman verran kuin tunti energiasäästölampun valoa.

Heti tuli huono omatunto. Olen viettänyt pari päivää tämän makkoseni (MacBook) päivitysten kanssa ja kuljettanut konetta pitkin kauppareissuja ilmaisen nettiyhteyden perässä, joten nyt kun kaikki on taas ok, niin ei ollutkaan kiva jatkaa bloggaamista.

Ajattelin kyllä taannoin riisikeitintä ostaessani, ettei pieni taloutemme kaipaisi enää yhtään sähkölaitetta, mutta tietokoneen kanssa työskennellessäni en ole sähkönkulutusta miettinyt. Nyt energia-aatosten lisäksi tuli hiilidioksidipäästöpohdintaa. Tosin Hesarin jutussa mainittiin, että Suomi ei ole palvelimille pahin mahdollinen paikka, vaan täällä olisi mahdollista hyödyntää viileää ilmastoa ja vesistöjä.

Huono omatunto on nykyään pysyvä seuralainen, ainakin uutisia katsellessa ja lehteä lukiessa. Jos omatunto ei kolkuta jostakin energia-asiasta, niin sitten maailman epätasa-arvoisuudesta, tai jos ei muusta, niin omasta elämäntavasta, syömisestä, liikkumisesta tai vaikka nukkumisesta. Ja nyt siis myös tietokoneen käytöstä.

Yritän tehdä jotain, mutta aina tuntuu riittämättömältä. Kompostointi tai kierrättäminen tuntuvat pisaralta meressä, kun kuitenkin meillä on auto ja kilometrejä kertyy mökkireissuista aika paljon. Eikä se, ettemme harrasta lentomatkailua, paljon lohduta.

No, pieniä tekoja aion tehdä jatkossakin. Jossain vaiheessa varmaan tulevat kiellot ja käskyt ja radikaalit toimenpiteet. Ehkä sitten vanhainkodissa, kun sähköä ja kuumaa vettä saadaan vain kerran päivässä tunti kerrallaan, me bloggaajat ja muut 2000-luvun alun aikuiset muistelemme aikaa, kun mitään rajoituksia ei ollut. Meidän – tai teidän muiden – lapsenlapset sitten moittivat meitä tolkuttomasta tuhlauksesta.

Autolla ajaminen vähenee meillä aina loma-aikoina. Saatamme kököttää mökillä yli viikon ilman autoreissuja, jos vain ruokaa on tarpeeksi. Nykyisillä bensanhinnoilla pitemmät matkat suunnitellaan usein niin, että yhdellä reissulla on monta asiaa.

Niin eilenkin. Menimme Helsinkiin ostamaan apupöytää patiolle (Ikeasta oli löydetty sopiva), hoitamaan makkosen päivitystä ja tapaamaan Siskon perhettä sekä viemään Anopille syntymäpäiväkukat.

MacPeople Storesta ostin piuhan, jolla saa koneen yhdistettyä verkkoon. Samalla kyselin neuvoja päivitysongelmaani. Täällä tiedon valtavirran sivulla kinttupolkuvauhdilla kestää päivitysten lataaminen kauan. Viime viikolla Hämeenlinnan kirjastossa käytin ilmaista yhteyttä ja sain neuvojakin, jolloin osa päivityksistä onnistui. Iso lataus aiheutti kuitenkin ongelmia. Sain neuvoja Kollegalta ja vinkin mennä Hesassa M-baariin vanhan linja-autoaseman viereen.

Piuhaa en osannut käyttää, mutta ohjeiden ja ilmaisen wlan-yhteyden avulla päivitys onnistui. Palasin MacPeople Storeen ja ostin innoissani vielä laukun koneelleni. Meitä palvellut nuori nainen oli tosi hyvä. Hän esitteli laukkuja ja antoi samalla pari vinkkiä koneen käytöstä. Hän oli ystävällinen ja asiantunteva. Siihen kauppaan on mukava palat myöhemminkin.

M-baari oli myös mukava kokemus. Mies muisti, miten sama paikka oli hänen lapsuudessaan Valion jäätelöbaari. Pohjakaavaa lukuun ottamatta kaikki oli tietysti muuttunut. Lapsena hän söi siellä jäätelöä, nyt aikuisena joi valkoviiniä. Söin jonkinlaisen voileivän, mutta seurasin päivitystä niin innokkaasti, etten enää muista, millainen se oli. Sen muistan, että siellä sai valita usean teelaadun joukosta irtoteetä, mikä on loistava juttu. Aina kun saa irtoteetä teepussien sijaan, on teenjuojan syytä olla tyytyväinen.

Päivän kruunasi pikavisiitti Linnanmäelle. Siskon perhe vietti siellä koko päivän, mutta me vain käväisimme. Oli kiva katsella, miten lapset ja isommatkin nauttivat eri pyörityksestä ei laitteissa. Olen viimeksi käynyt Lintsillä joskus nuorena, joten koko alue näytti ihan erilaiselta.

Tietokoneen iloja on mm. se, että voin katsella Lintsillä ottamiani kuvia ruudun kokoisina. Ilahduin myös siitä, että tällä vaatimattomalla blogillani on jo lukijoita ja olen saanut kommenttejakin. Kiitos! Sain uutta potkua kommentoida itsekin.